Saippua.

Aloitan tänään näillä päivien haasteilla. Lauantaina kuvailin taas kotona. Kämppiksen huone on kuin huvipuisto, siellä on niin paljon kaikenlaista jännittävää. Kuten tämä.

Day 6.

Eilen käytiin sisustamassa toimistoa ja sieltä Huone 13 kätköistä löytyi aarre vuodelta 1929, josta eräs miellyttävä nuorimies huomasin tällaisen mainoksen.

Day 7.

Tämä mainoksen löytänyt nuorimies on muutenkin tällä hetkellä ehkä eniten suosikkihenkilöni, koska arvasi ikäni 11 vuotta pieleen. Siis oikeaan suuntaan. Assari kiteytti aiheen hienosti, minä olen iätön. Sekin alkaa iillä, joten sopii kuvaan. Kyse ei kuulemma ole siitä, että olisin niin lapsellinen (jota kyllä olen) eikä edes siitä, että olisin lapsenmielinen (jota myös olen), mutta minä näytän iättömältä. Melko moni tapaamani ihminen luulee minua ikäisekseen, iästä riippumatta. Ainakin useimmat minua nuoremmat. Ehkä minä onsaan mennä sen toisen tasolle, tosin se ei välttämättä liity ikään millään tavoin. Ehkä minä vain olen säilynyt hyvin. (Uskon todellakin siihen, että elämäntavat vaikuttavat myös ulkonäköön. Eikös alkoholi ole säilöntäaine?)

Illalla tämä meidän talous täyttyi kammottavasta hajusta. Yritin epätoivoisesti tuulettaa, kunnes tajusin, että se lannoitteen aromi tulikin ulkoa. Taas käänne, johon en ollut alkuunkaan varautunut. Onneksi minulla on Ranskasta ostettu hajuste, jota raivoisasti suihkin huoneeni täyteen. Italiassa sen jo opin; minkä tahansa hajun saa piiloon toisella voimakkaammalla hajulla. Onneksi olin yksin kotona, koska se voimakkaampi haju oli todella voimakas.

Minulla on vähän ollut stressiä tässä viime aikoina. Ei mitenkään hälyyttävästi, mutta sen verran kuitenkin, että se alkaa jo vaikuttaa uniin. Siinä on minun hyvinvointimittari. Ne minun ihmeaineet loppuivat ja huomaan heti, että se vaikuttaa. Hermoilen enemmän ja mahakin alkoi taas kenkkuilla, käytin niitä vasta niin vähän aikaa. Toivotaan, että uusi tilaus tulee nopeasti, niin saan taas lisää energiaa ja jaksan pakertaa. Nyt kun on sellainen vaihe, että on vähän pakko pakertaa. Täytyy koittaa vastapainoksi saada jotain rentouttavaa puuhaa. Olen sentään oppinut sen verran, että merkkaan jo kalenteriini vapaapäivän. Se on ilonan aikaa. Puhelin menee kiinni, enkä tee mitään. Käytännössä olen senkin ajan kyllä tehnyt töitä, mutta se on tähän asti ollut niin mukavaa, että se ei ole haitannut. Huomaan nyt, että pitää silti levätäkin. Tänään viimeinen tapaaminen loppuu kuuden jälkeen, joten sen jälkeen aion keskittyä rentoutumiseen.

P.S. Eilen todellakin sain anteliaan tarjouksen, josta peloistani huolimatta en aio kieltäytyä. Sen verran hyvin tuo Astrokalenteri on tiennyt aikaisemminkin, että siihen pitää jo vähän ainakin luottaa.