Yksi päivä.

Eilen tapahtui niin paljon, että tuntuu kuin siihen olisi mennyt viikko. Aamun tapaaminen pajalla meni puihin, joten siirrettiin se myöhempään ajankohtaan. Löysin siitä vastapäiseltä kirpputorilta kuitenkin palapelin. Aion käyttää sitä taiteentekotarkoituksiin, enkä nyt siis tarkoita sitä paloista koottua kuvaa kehyksissä. Näistä palasista tulee erittäin paljastava asu. (Ei itselle. Minä en paljastele.)

Virkkauskurssin pilotti meni todella hyvin. Se oli ensimmäinen tapaaminen, jossa keskustelimme tavoitteista, kartoitimme osaamista, hankimme välineistöä ja annoin harjoitustehtävän. (Tämä kuulostaa niin prolta, etten melkein itsekään usko. Mutta sanavalinnoilla on merkitystä.) Nyt koekurssilainen harjoittelee ja sitten tapaamme uudestaan. Koska teen tätä työkseni tästä eteenpäin, aion alkaa laskuttamaan toiminnasta. Seuraava asiakas maksaa euron, sitä seuraava kolme, sitten seuraava viisi ja niin edelleen. Katsotaan kuinka pitkälle päästään. Ilmoittautumisia otetaan vastaan.

Aloitin viimein kylän festarit omalta osaltanikin. Ensin katsomalla afrorytmejä, sitten tarkistamalla lippuja muutamassa tapahtumassa. Se oli mukavaa hommaa ja opin liimaamaan rannekkeita ihmisten käsiin. Hommasta tuli huomattavasti helpompaa, kun tajusin, että ventovieraan käteen voi tosiaan koskea. Tämä on varmaan aika selkeää muille, mutta minun mielessä on aina ollut sellainen automaatio, että toiseen ihmiseen ei kosketa, paitsi tarkkaan harkitusti. Että pidetään ne kädet vain omalla puolella. Toisen ihoreviirille luvatta meno on kiellettyä. Tietysti tässä tapauksessa koskettelu oli ihan luvallista, varsinkin kun jokainen ihan suopeasti ojensi kättään minulle. Silti. Kesti hetken päästä jyvälle tästä. Ensimmäistä setää vähän nauratti, mutta hän kyllä kehui minua onnistuneen suorituksen jälkeen.

Nämä festat toi myös mukanaan sen viimevuotisen pojan, jonka kanssa vietin erittäin mukavia hetkiä, mutta joka myös alullepani sen tapahtumasarjan, joka päättyi siihen, että menin tekemään katumusharjoituksia keinuun. (Nyt voit halutessasi virkistää muistia lukemalla heinäkuun sohlailut viime vuodelta. En välttämättä suosittele.) Joka tapauksessa, jälleennäkeminen oli ainakin minun puolelta mieluinen. Tosin keskustelu meni melko häjysti (pohojammaalaane), kun käytiin lounaalla ja tyyppi tokaisi siinä kaikkien kuullen: "No tyttö, nyt muna suuhun!" Siinä oli mehut mennä väärään kurkkuun, vaikka hän tietysti viittasi lautasellani olevaan kananmunaan, jonka olin jättänyt syömättä. No siitä se ajatus kuitenkin taas lähti. Pervo mieleni näki viime yönä unta, että samainen kaveri tuli kertomaan ottaneensa lävistyksen (Prinssi Albert). Mene tässä nyt sitten tekemään töitä tuon kanssa.

Kiritään vähän niitä rästikuvia. Tässä keskiviikko, tiistai ja torstai.

Day 10.

Day 9.

Day 11.

Tämän päivän numero on 13. Näin Huone 13 ihmisenä se on minulle iloinen asia. Tämä on meidän päivä! Tänään voisi tehdä jonkun jekun jollekin ihmiselle. Mutta koska minä en oikein osaa sellaista, niin haastan sinut tekemään jekkuja! Kerro sitten mitä teit ja saitko selkäsaunan. (Näihin ei kyllä ikinä kukaan vastaa, mutta ei se mitään. Jokuhan voi vaikka yllättää äärettömän iloisesti.)

  

Niin, voitettiinko me se sisustuskilpailu?  T i e t e n k i n.