Yrittäjyys.

Aamulla heräsin siihen, että nauroin itselleni. Mariannekarkkiaiheinen ihan tyhmä väärinkäsitys tuli mieleen. Muistutan päivä päivältä enemmän äitiäni. (Se ei kyllä naurata.) Mutta naurulla alkaa päivä hyvin! Se olisi maanantai. Minun suosikkipäivä. Uusi viikko alkaa taas alusta. Ihanaa! Pöytä on tyhjä ja menneet on tehokkaasti lakaistu maton alle. Käytännössä pöytä on kylläkin niin täynnä kaikenlaista, ettei läppäri siihen edes mahdu, mutta noin kuvainnollisesti. (Eikä minulla ole kyllä mattojakaan.)

Minulle on vihdoin tullut se ihan sama vaihe. Näyttely lähestyy, mutta toisaalta, jos oman porukan viestintäryhmä unohtaa mainita sen markkinoinnissa, niin ehkä tätä ei oteta niin vakavasti. Joten en minäkään jaksa asiasta enää murehtia. Pidetään sitten vain se toripäivä. Fine by me. Järjestän paremman ja suuremman ja oikeamman taidenäyttelyn vaikka syksyllä. Tämä olkoon vain tulevan kirjan markkinointia minun osalta. Alkusoittoa suunnattomalle sinfonialle. (Nyt oli ihan pakko laittaa sitten tuollaista musiikkia soimaan. Sinfonia of London Orchestra, aivan huikeaa!)

Sunnuntaina sattui yksi aika ihana asia. Satoi kaatamalla, kun olin lähdössä syömään. (Kyllä, teen töitä myös sunnuntaina.) Riitta oli käymässä Huoneella ja tarjosi lähtiessään kyydin kotiin, vaikka matkaa on vain korttelin toiselle puolelle. Oven ulkopuolella seisoi mieshenkilö, joka katsoi minua kummaksuen kun lukitsin ovea. "Haluatko varjon?" hän kysyi. Tuota, kyllä kiitos. Ja sitten hän saattui minut suuren sateenvarjon kanssa autolle asti. Voi miten ihana ihminen!

Tänään Astrokalenteri ei antanut armoa.

Oma asenteesi on tänään aiheuttamassa hankaluuksia muutamalle kivalle suunnitelmalle eikä homma voi silloin onnistua parhaalla mahdollisella tavalla. Liika yrittäminen kostautuu epäonnistumisena ja nyt olet vaarassa uhrata tekemisen ilon väkisin puurtamisen alttarille.

Niin siinä tietysti vähän kävikin. Kunnes sitten uudet Popparikaverit pysäyttivät muhertimiseni. Vaikka olen yhä varmemmin sitä mieltä, että yrittäjän on parempi yrittää yksin, ne muut ympärillä olevat ihmiset tulevat hyvin tärkeiksi. (Ja näin puhuu tiimiyrittäjyyskoulutuksen saanut tuleva yksin yrittäjä.) Sain varmistuksen ajatuksilleni, kun kävin pikaisesti morjestamassa Kimperin omistajaa. Joka siis omistaa yrityksensä ihan yksin. Hyvällä menestyksellä. Luulen, että yksi Outin salaisuus on jääräpäisyys. Huonoa ei vain hyväksytä. Se tuo itselleni suunnatonta henkistä tukea. Tämä tyylini on oikea, vaikka tosi monesti kuulen muuta. Ei se haittaa. Ei sitä kukaan huomaa. Anna olla. Se on ihan hyvä. Ei ole. Se on hyvä vasta sitten, kun se on minusta hyvä. Piste. Lyhyesti: Tinkimättömyys on hyvä asia, mutta koitapa olla tinkimätön tiimiyrittäjä. Jep.