James.

Näin joku aika sitten semituhmaa päiväunta James Hathawaysta. (Nimenomaan hänestä, en siis Laurence Foxista, joka näyttää aivan täsmälleen yhtä hyvältä.) Meillä oli jotain juttua. James kertoi minulle jonkin jutun ihan tutkimusmielessä, koska on ylikonstaapeli. Jostain syystä minä halasin. James laittoin hitaasti kädet ympärilleni. Ja sitten oltiinkin jo sängyssä, hän kumartui ylleni ja tuli viereeni nukkumaan. Aamulla hypin peittoon pukeutuneena ja tunnustin nolona isälleni, että James oli viettänyt yön kanssani. Arvelin, että isän täytyy tietää, he kun ovat työpari. Lewis ei suuttunut, mutta tuhahti ja pyöritti päätän siihen tyyliin, että poika tulee vielä kuulemaan kunniansa.

Huomioitavaa:
1) James Hathaway on hahmo TV-sarjassa.
2) Unessa tuo sarjan nimihahmo Rober Lewis oli isäni.
3) Alitajuntani sensuroi parhaat palat. Miksi?!
4) Himoitsen mielikuvitushahmoa. (Hyvin todellisesti.)

5) Olen jälleen kerran huolissani itsestäni. Nämä James-unet ovat hämmentäviä. (TÄSSÄ edellinen.)

James. 

Tämä on tietysti kaikki omaa syytäni. Tykkään katsella sarjat aina sillä tavalla kaiken kerrallaan. Olen katsonut kaikki jaksot alusta asti. (Tai en vielä kaikkia, muutama on jäljellä.) Joten ei kai ihme, jos kaveri tulee uniini. Ihmetyttää vain, kun en minä yleensä innostu pitkistä, laihoista tai varsinkaan vaaleista pojista. Olen enemmänkin sellaisten kaappimaisten nappisilmien suuntaan. Mutta toisaalta, täydelliset korvat kyllä toimii aina. Ja nämä niin ovat.

Mutta älä hei huoli. En aio kirjoittaa Foxille sähköpostia. Sen verran jopa minä sentään ymmärrän. James ei ole todellinen. James ei ole todellinen. James ei ole todellinen...