Näin upeasti alkoi Seth Godinin blogi eilen. Tuo lause kiteytti juuri sen mikä minulle on kamalinta ikinä. Tämän kanssa on taisteltu tässä lähiaikoinakin. Valmennuksessa pitää osata esittää ja esitellä omat juttunsa. Yleensä ääneen. En tykkää, en halua. Se on kamalaa. Eikä se ole ollenkaan minua. Elämä on jo ihan tarpeeksi haastavaa ilman tuollaisia höykytyksiä. Nyt olen miettinyt muutaman päivän ajan, että voin ihan hyvin olla yrittäjä, vaikka en yhtään hötkyilisi ja olisi ultrasosiaalinen. Minä voin silti olla oma itseni ja tehdä sitä mitä rakastan. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. (Lue koko kirjoitus TÄSTÄ.)
Myös eilen se kuvan ottaminen jäi. Matkalla sen kyllä muistin, mutta satoi vettä niin pirusti, kun tulin toimistolta, että juoksin suosiolla sisälle. Ja onhan täällä meidän kotonakin kuvattavaa. Kuten eteinen. Kas tässä.
Day 3.
Se on jännä miten ihmiset ovat niin erilaisia. Ajattelevat eri tavalla ja ovat silti aina niin varmoja siitä, että ovat oikeassa. Esimerkiksi se Salaisuus. Sellainen ajattelu on minulle nyt jo aika arkista. Minä uskon täysin vetovoiman lakiin. Minulle se alkaa olla jo yhtä varmaa, kuin vaikka Maan vetovoima. Yhä kaikki tiputtamani asiat tippuvat alaspäin. Koskaan mikään ei ole yllättänyt minua sinkoamalla sivusuuntaan ja jäämällä ilmaan. Olen siis hyvin vakuuttunut myös siitä, että Maan vetovoima on todellinen, niin kuin fysiikan lait ovat. Minulla ei ole syytä epäillä sitä. Sama on vetovoiman lain kanssa. Minulla ei ole enää syytä epäillä sitä. Liian monta kertaa asiat ovat menneet sen mukaan. Toki vielä opettelen tuon voiman käyttöä, mutta jokainen päivä antaa mahdollisuuden uskoa lisää. Ja kun sen ymmärsin, elämä on ollut ihmeitä täynnä.
Nämä pari viikkoa ovat olleet aika uuvuttavia. Olen tehnyt hommia ihan aamusta iltaan ja välillä unohtanut nukkua yöllä. Ja kun sain tämän nerokkaan idean herätä kuudelta, niin sekin kieltämättä tuo omat haasteensa jaksamiseen. Tänään menen ajoissa nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti