Rivot runot.

Vältin ihmeen kaupalla piikille menon eilen. Iltaa kohti olo taas paheni, mutta kiltisti popsin viimeisetkin lääkkeet ja taltutin migreeni lopullisesti. Nämä aamut, kun herää lähes kokonaan kivuttomasti, on jotenkin niin uskomattomia. Aurinko paistaa lämpimämmin. Ilma tuoksuu raikkaammalta. Elämä näyttää ja tuntuu paremmalta. Koti on rakkaampi. Huomaa helposti kaiken sen valtavan ihanan, jota elämässä on. Ja sitä on paljon.

Mutta ei työpöydällä. Illalla tekemäni rivot runot ovat aivan kamalia. Toteutus näyttää surkealta, lapsen tekeleeltä. Kaikki nekin sivut, jotka vielä illalla olivat ihan hyvin onnistuneita, sai tänään sisäiseltä kriitikolta erittäin huonot arvostelut. Roskaa, hirveätä ajantuhlausta! Paria sivua yritin vähän korjata, mutta sisäinen kriitikko sen kuin huutaa. Millä sen saisi hiljaiseksi? Tai vielä parempi, millä sen saisi giljotiiniin?

Opin ihan juuri, että giljotiini sai nimensä ranskalaisen lääkärin Joseph Ignace Guillotinin mukaan. Tuo parka oli ehdottanut, että kaikki kuolemaan tuomitut pitäisi teloittaa samalla tavalla, eli mestaamalla. Ilmeisesti siihen asti kyseinen tappotapa oli ollut vain aateliston etuoikeus. Tosin en saanut selville, että oliko tämä aateliston oikeus tappaa vai kuolla? Historia ei kuulu vahvuuksini, niin kuin ihan pian julkisuuteen tulevasta kirjastani voit lukea. (PLING! Mainos päättyy tähän!) Herra Giljotiini keksi, että tappo pitäisi suorittaa mekaanisesti. Tämä oli 1789 vuoden oivallus. Sinänsä kurjaa, että kaveri itse vastusti kuolemantuomioita, eikä hänellä ollut mitään osaa kyseisen laitteen keksimiseen, mutta silti hänen nimi tarttui tuohon tappokoneeseen. Laitteen on oikeasti keksinyt ranskalainen kirurgi ja fysiologi Antoine Louis. Lääkärit on kyllä omituista sakkia.

Tänään minulla on puuhakas päivä. Ensinnäkin menen tutustumaan Kirsi Neuvosen pajalle. Hän on paikallinen taiteilija, yksi niistä harvoista joka oikeasti elää taiteellaan. TÄSSÄ on hänen sivunsa. Sitten menen pitämään ensimmäistä virkkauskurssia. Päätin juuri, että Huone 13 (eli työpaikkani) järjestää tällaisia. Tänään kurssillani on yksi koehenkilö, joka tosin ei vielä tiedä tulevansa kurssille. Mutta koska lupasin opettaa hänelle virkkaamista ajattelin, että voin nyt testata kuinka käy ja ottaa palautetta. Ja sitten toistan onnistuneen osion. Tälle on jo perustettu Facebook ryhmä Oikea koukku johon voit liittyä TÄSTÄ. Tervetuloa mukaan! 

Illalla menen vielä oman kylän festareille hommiin. Tänä vuonna en valvo järjestystä, vaan tarkistan lippuja. Ihan sama, ruoka on silti hyvää ja tuttuun tapaan se tarjoillaan Figarossa. 

Tajusin juuri jotain kamalaa. Jotain niin järkyttävää, että siitä pitää kirjoittaa ihan kokonainen uusi juttu. Eli menee toiseen päivään. Mutta silti. Tämä asia todennäköisesti aiheuttaa paljon ahdistusta ja ajatuksia. Siitä arvatenkin seuraa suunnattomia suunnitelmia ja mahdottomia muutoksia. Tai ehkä tällä kertaa suunnitelmilla on suunta? Ja muutoksilla mahdollisuus? Se tulisi tarpeen. Huh. Ajatusryöppy.

P. S. Rivot runot on yksi tuote, jota Huone 13 myy. Olen jo nyt saanut kaksi tilausta, tosin kumpikaan ei tilaushetkellä tiennyt mitä on tulossa. Ilmeisesti tuotteella on myyvä nimi. Mutta minua se ei haittaa, pääasia että kauppa käy. Käy sinäkin!