Aleksis Kivi.

On olemassa ystäviä. Ja sitten on tosiystäviä. Sain kerran ystävänpäivänä viestin, jossa sanottiin: "Ystävä on ihminen, joka tulee sunnuntaiaamuna hakemaan sinut putkasta. Mutta tosiystävä on sellainen, joka istuu vieressäsi sellissä ja kysyy, että miten hitossa me tänne päädyttiin." Ymmärrän eron. Ja nyt nimiä mainitsematta, tosiystävä antoi minulle lahjan.

Tuli tarpeeseen. Kiitos, Aatu!

Hoidettiin eilen myös viimeinen varastontyhjennys keikka. Annen vintti on nyt minun rojusta vapaa, siellä on enää ruokapöytä ja neljä tuolia odottamassa. Ne odottavat joitakin toisia, sillä minä haluan myydä ne. Pöydälle taisi jo löytyä uusi omistaja, mutta neljä tällaista tuolia etsii vielä uutta kotia. Niissä on tosi mukava istua, vaikka ei uskoisi. Pitäisin ne itse, mutta lentokoneissa on niin kamalan tarkat painorajoitukset.

Peppua päin.

Tänään oli Salaseuran Firenzeilta. Lähdin ensimmäisten joukossa pois, vaikka tarjolla oli punaviiniä. En tiedä mikä minua vaivaa. Jotenkin olen jäänyt siitä kelkasta. Siitäkin kelkasta. Tuntui vieraalta, vaikka moni tuttu oli paikalla. Ehkä minun on aika jatkaa matkaa. Salaseura oli yksi niitä harvoja hyviä asioita täällä. Ja nyt... Olin tosi ulkopuolinen. Muutos on tulossa. Sen tuntee jo kehossa.