Merkkejä.

Löysin muutama päivä sitten laukustani kaksi liiskaantunutta, mutta tiiviisti toisiinsa teipattua leivosta. Olivat ilmeisesti tarkoitettu syötäviksi sitten juhlien jälkeen aamulla, kun herään. Oletettavasti pari päivää aikaisemmin. Tästä innostuneena tein inventaariotyhjennyksen laukkuun. Suosikkiyllätykseni oli suklaa, mutta myös yksi lappu oli hauska. Kasvovoiteita oli ostettu ja ilmeisesti sitten myöhemmin baarissa kuitin taakse kirjoitettu seuraavanlainen viisaus:

Taiteilijat eivät esiinny.

Paitsi esiintyvät taiteilijat.

Nauratti. Laukku ei edes ole kovin vanha, mutta kangas on omituisesti revennyt. Marimekko oli joskus merkki laadusta. Nyt se taitaa olla merkki ihan jostain muusta. Joten olen tässä vakavasti harkinnut uuden laukun hankintaa. Ja eilen se täydellinen laukku sitten tuli vastaan. Sama koko, melkein sama malli, mutta kevyttä ohutta harmaata kangasta, eikä mitään syntistä merkkiä pilaamassa.

En kuitenkaan halunnut ostaa laukkua aivan suin päin, vaikka kuinka olikin se harkitsematon säntäily tähtiin eilen kirjoitettu. Päätin, että jos tuo laukku on vielä viimeinen päivä siellä minua odottamassa, minä ostan sen. Mutta ostan samalla myös merkin. En sitä huonomaineista, vaan sellaisen erilaisen merkin. Kun en osaa päättää muuttaisinko Maltalle, Kiinaan, Etelä-Afrikkaan vai Iihin, annan Universumin päättää. Laukku olkoon minun uusi suuntani. Jos se on minua vielä viikon päästä odottamassa, muutan Kapkaupunkiin.

Olen ollut Suomessa nyt puoli vuotta. Tuntuu paljon pidemmältä ajalta. Niin kamalan paljon ehti tapahtua. Olen aivan täynnä tätä maata. Kaikki mitat on jo ihan kukkurallaan ja yli asteikon. Ja tuntuu, että on päästävä täältä pois. Minä olen muuttunut ihmisenä aivan valtavasti siitä mitä olin keväällä. Se epävarma, arka, kömpelö haahuilija. Sellaiseksi minua haukuttiin ja uskoin sen. Ja sitten minusta tuli sellainen. Nyt olen jotain muuta. Taiteilija ja yrittäjä ja ihminen, joka tietää mitä haluaa. (Se saattaa muuttua päivittäin, mutta ainakin tiedän sen aina sillä hetkellä hyvin varmaksi.) Minuun uskottiin ja minä aloin itsekin uskoa minuun.

Ja tähän on nyt hyvä lisätä, että tänään en halua muuttaa Kapkaupunkiin. Haluan vain sen laukun ilman minkäänlaisia merkkejä. Olen siitä ehdottoman varma. Mutta olen myös varma, että sitten kun menen viikon päästä laukkuani etsimään ja jos se siellä vielä on (tai ei ole), otan sen merkkinä. Tiedän tarkalleen mitä haluan. Ja mihin haluan mennä.