Ihmiset.

Tapasin eilen Joonaa todella pitkästä aikaa. Yleensä tapaan Sanin ja Joonan, mutta koska tunsin Joonan ensin, päätimme nähdä kerrankin ihan kahdestaan. Mikä oli hyvä idea. Oli tosi mukava jutella pitkästä aikaa. Sain taas hauskoja ideoita, tai oikeastaan ideoiden jalostuksia. Joonakin on yrittäjä. Kotiin lähtiessä törmäsin vielä Miiaan.

Aloin miettiä elämäni ihmisiä, siis niitä joiden haluankin pysyvän elämässäni. Huomasin, että minulla on kyllä aika mahtava porukka kasassa. Luottomiehiä ja naisia. Sellaisia joille voi puhua melkeinpä mistä tahansa. Ja vaikka joku olisi eri mieltä, niin minua silti kannustetaan omissa jutuissani, ei tuomita tai arvostella. Pelkästään jo sen vuoksi nämä ihmiset kannattaa ja haluan pitää. Mutta on tietysti tosi monta muutakin syytä. Nämä ihmiset ovat minun perhe.

Tutustuin Miiaan työhaastattelussa. Miia haastatteli, minä en osannut vastata oikein, Miia nauroi vedet silmissä. Tavattiin uudestaan, kun kävin tekemässä työsopimuksen. Ja jossain siellä kaiken keskellä ehdotin, että käydään joskus kahvilla. Se tapahtui, ja on tapahtunut muutaman kerran uudestaan. Jokainen kerta on ollut äärettömän mukavaa. Tämä on ehdottomasti ihminen, jonka pidän. Ihan jo pelkästään sen vuoksi, että nauru on niin ihanaa.

Viime viikonloppuna kiristi vähän (eli aivan helvetin paljon) tämä vallitseva rahatilanne. Jopa niin paljon, että heräsin yöllä sitä murehtimaan, enkä enää saanut unta. Toki nyt jälkiviisaana voin sanoa sen olleen hyvä asia, koska tajusin olevani yöaikaan aivan hirvittävän luova, mutta silloin en sitä vielä tiennyt. En varsinaisesti ole sellainen tyyppi, joka ressaa raha-asioista, mutta nyt vain tuli monta veemäistä juttua päällekäin. Onneksi logoni tehnyt Läppä antoi todella hienon elämänohjeen: "Muista, että sinä et ole sinun rahatilanteesi." Viisas mies.

Eräs toinen viisas mies sanoi, että aina kun menee huonosti, niin täytyy yrittää löytää uudenlainen näkökulma asioihin. Yhdeltä Esa Saarisen luennolta tarttunut muistiinpano osui silmiini silloin keskellä yötä, kun avasin yhden muistikirjoista. "Köyhyys on sama kuin mahdollisuus vaurastua paljon." Onhan se tietysti noinkin. (Esa sanoi kyllä myös, että kaljuuntuminen on sama asia kuin se, että seksipedon aurinkopaneeli paljastuu. Melkoista asennekasvatusta.)

Tänään ei kiristä yhtään. Rahatilanne ei muutu, vaikka kuinka murehtisin. Tai muuttuuhan se koko ajan, mutta ei murehtimisen ansiosta. Joten jos tilanne on joka tapauksessa mitä on, niin eikö kannattaisi ainakin edes nauttia olostaan? Jos juuri nyt on vähän tiukempaa ja en voi ostaa ulkomaanmatkoja, niin voin ainakin iloitan niistä asioista joita jo on. Kuten kaikista ihanista matskuista, joita minulla on monta laatikollista. Joten mieli muuttui ihan ihmeellisen hyväksi. Ja olen ollut lisää luova. Eilen illalla maalasin taidetta ja viimeistelin neljä Onni askia. Tämän päivän aion jatkaa samaan malliin, koska se malli tuntui tosi kivalta.

Minulla on käynyt vieraita täällä kotikirppiksellä. Mutta tavaraa on kyllä vielä tosi paljon. Olisin iloinen, jos tulisit löytämään omasi pois. Jostain syystä Facebookin kutsu ei mennyt kaikille, mutta eiköhän sana mene eteenpäin ainakin jollain tavalla. Tervetuloa! Nyt kaikki tänne ostamaan!