Emma otti myös minusta kuvan. Olen siinä kauniimpi kuin koskaan.
Se on jännä, miten elämä tekee kepposia. Juuri kun on tosi varmaksi päättänyt, että nyt en varmana edes vilkaise yhtään miehiä, vaan keskityn vain itseeni ja tässä maassa selviämiseen. Niin sitten tapahtuu jotain, mikä heittää kaiken ihan ylösalaisin. Paljastuu asia, joka saa ajatukset sekaisin. Ja se vähäkin, jonka jo tiesin, on kyllä kadonnut melko tehokkaasti.
Omaksi huviksi.
Se on jännä, miten elämä tekee kepposia. Juuri kun on tosi varmaksi päättänyt, että nyt en varmana edes vilkaise yhtään miehiä, vaan keskityn vain itseeni ja tässä maassa selviämiseen. Niin sitten tapahtuu jotain, mikä heittää kaiken ihan ylösalaisin. Paljastuu asia, joka saa ajatukset sekaisin. Ja se vähäkin, jonka jo tiesin, on kyllä kadonnut melko tehokkaasti.
Ystäväni tunnusti. Tuli ulos sellaisesta "olen salaa tykännyt ilonasta jo vuoden" kaapista. Ja eihän siinä mitään, sellaista sattuu toisinaan. Mutta kun minä olin laittanut tämän tyypin siihen vain ystävä lokeroon. En ollut edes ajatellut koko asiaa. Koska asiaa ei ollut. Oli vain todella hyvä ystävä. Mutta sitten. Hän sai kuulla, että olen vihdoin vapaa. Ja nyt minulla on todella hyvä ystävä, joka on sen lisäksi myös suloinen ja ihana ja upea ja fiksu ja täydellinen minulle. Kaikkea sellaista, mitä olin blokannut pois, enkä huomannut ollenkaan. Vuoden. Ja kaiken lisäksi tämä poika ymmärtää minua. Se on harvinaista. Hän saa minut nauramaan. Aina. Ja nyt, tekee minut myös hulluksi. Kaiken sen jo olleen ystävyyden lisäksi. Joten minä olen ihan pumpulia.
Jag tycker du är den vackraste varelsen som någonsin existerat.
Huh. Hirmu vaikea olla olematta sulaa vahaa tuollaisen jälkeen. En edes yritä. Olen ihastunut, mutta ei se mitään. Se menee kyllä ohi, jos niin on tarkoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti