Nukuin ihan kokonaisen yön ja olen siitä hyvin onnellinen. Olen myös onnellinen siitä, että eilinen tyttöjen ilta oli niin mukava (vaikkakin loppuillasta mukana oli enemmän poikia kuin tyttöjä). Avitimme Annen kanssa Aatua löytämään sellaisen kunnollisen tyttöystävän. Niistä on pulaa. Ihan yhtä harvinaisia kuin kunnolliset poikaystävät. Itse olen jo luopunut toivosta. Tällä kertaa olin sen verran järkevä, että suuntasin suoraan kotiin, vaikka pojat vielä jatkoivat baarikierrokselle. Arvelin, että viime yön valvominen riitti minulle.
Halusin olla virkeä, koska tänään minulla oli niin paljon ajateltavaa. On tehtävä suunnitelma. Sellainen, jolla on oikeasti jotain merkitystä. Sen lisäksi minulla on muutamia rästivirkkauksia. Tämä on muuten juuri se tapa millä ihminen saa itselleen valtavan stressin - muuttamalla mukavan harrastuksen velvollisuudeksi. Olen virkannut avainnauhoja kyllä jo valmiiksi, mutta tietysti jokainen haluaa toisenlaisen ja toisella värillä. Joten minä teen niitä nyt tilaustyönä ja tuskailen.
Tein muuten tänne sellaisen kirppissivun. Tuossa heti oikealla, kauniin kuvani yläpuolella, on linkkejä. Ei kovin näkyvästi, mutta kuitenkin. Kokeile. Lisäilen sinne asioita, kun tulevat vastaan ja saan kuvia. Se kuvien ottaminen tuntuu olevan jotenkin aivan liian haastava vaihe, vie aina tavattoman paljon aikaa siirtää kuvat kamerasta koneelle. Sehän vaatii piuhan kiinnittämisen ja ainakin kolme painallusta. Ei sellaista ehdi.
Suunnittelin poraavani uutta paperimassaa, jotta saisin viimein tuon naamion valmiiksi. Mutta liima puuttuu. Perhana. Tuntuisi kamalan haastavalta nousta täältä peiton alta, kävellä ainakin toiselle puolelle korttelia askartelukauppaan. Varsinkin, kun oikeasti haluaisin mennä rautakauppaan, mutta koska sellainen on niin kaukana, pitäisi ensin hankkia auto tai ainakin kyyti. Näitä elämäni vastoinkäymisiä. Voisin ihan hyvin jättää sen ensi viikkoon. Mutta se tarkoittaa, että naamio ei etene sitten vielä huomennakaan. Ja se näyttää tosi rumalta noin epävalmiina. Siinä se roikkuu jumalaisen Tomin vieressä ja muistuttaa kaikesta siitä mikä elämässäni on kesken.
Hyvä on. Menen, menen. Minä käyn siellä hemmetin Tiimarissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti