Tyhjensin viime yönä varastoa. Löysin vanhasta arkkupakastimesta aivan ihanan pinkin saksofonin. Pakastin ei siis ollut käytössä, siellä oli kaikenlaista roipetta säilössä. Saksofoni oli vähän pölyinen eikä toiminut, mutta sellainen vanhempi musta jazzmies puhdisti ja korjasi sen. Foni toimi taas täydellisesti. Sitten minä vain soittelin TÄTÄ biisiä ja annoin sukulaisten siivota varaston loppuun.
Minun elämä on niin värikkään omituista, että välillä joutuu oikeasti miettimään mikä on unta ja mikä totta. Varsinkin silloin, kun on niin väsynyt kuin mitä minä olen ollut tämän viikon. Tämä paljastui uneksi, koska muistin, että minä en osaa soittaa saksofonia. Se on kyllä suosikkisoittimeni ja olen sellaisen aina halunnut, mutta en silti osaa soittaa sitä. Ja jos joskus saksofonin hankkisinkin, niin oletettavasti ihan sellaisen normaalin kiiltäväpintaisen soittimen, en pinkkiä.
Valvoin taas viime yönä. Yritin nukkua, mutta sitten tuli nälkä. Onko mitään veemäisempää kuin joutua könyämään lämpimän peiton alta keittiöön tekemään nuudeleita keskellä yötä? Minä en muutenkaan laita ruokaa kuin pakon edessä. Nyt se pakko tuli.
Minua naurattaa, kun joka vuosi Facebook on täynnä ihmetteleviä päivityksiä siitä, että lumi on tullut Suomen maahan. Näillä leveysasteilla se ei varsinaisesti pitäisi kyllä tulla yllätyksenä, mutta niin siinä kuitenkin aina käy. Se ei minua niin haittaa, mutta huomasin, että nyt on uusi villitys. On selvästi syntynyt sellainen viharyhmä ihmisiä, jotka eivät kestä näitä lumipäivityksi. Heitä ärsyttää se, että toiset yllättyvät lumesta (joka vuosi). He puolestaan laittavat kuvia ja päivityksiä avautuen siitä, mitä muut ovat kirjoittaneet. Aivan kuin tänä vuonna olisi enemmän muotia avautua siitä, että ne tavalliset ja typerät ihmiset kertovat lumentulosta, kuin se että kertoo valkeasta maasta. Erikoista.
Mutta tämä voidaan kai taas laittaa suomalaisuuden ja niiden harmittavien totuuksien joukkoon. Suomessa on ihmisiä, jotka syystä tai toisesta yllättyvät lumen tulosta. He myös kertovat siitä Facebookissa ja laittavat valokuvia. Aivan kuten siitä, mitä syövät. Minkälaisia vaatteita ovat ostaneet. Miten uusimman kakaran vatsa toimii. Niin se vain on, ei siitä kannata vihastua. Eihän sinun ole pakko käyttää Facebookia. Sitä paitsi, Suomessa on myös ihmisiä, jotka ovat laumasieluja ja lähtevät innoissaan mukaan mihin tahansa typeryyteen, jos tarpeeksi moni muukin niin tekee. Kuten nyt tähän.
Minä aion ihmisten typeryydestä huolimatta käyttää Facebookia, vaikka välillä olen toivonut lopettavani. En voi lopettaa, koska on niin monta kaveri ja tuttavaa ympäri maailmaa. Miten sitä muuten tulisi pidettyä yhteyttä ihmisiin? Kun ei melkein nytkään onnistu. Huomasin juuri, että esimerkiksi en ole ollut missään yhteydessä Mini-Minnaan sen jälkeen, kun tyyppi lopetti Facebookin. Harmillista. Joka tapauksessa, minä yleensä pidän Facebookin auki siltä viestisivulta. En siis näe niitä mieltä raivostuttavia päivityksiä. Näen vain viestit niiltä ihmisiltä, joiden kanssa haluan jutella.
Mutta tämän TÄMÄN minä kuitenkin näin yhden ystäväni päivityksessä.
Kissat hallitsee maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti