Joten heräsin yöllä siihen, kun tuntui tiistailta. Vaikka kuinka koitin ajatella positiivisesti ja hengitellä ja tehdä ties mitä elämää helpottavia harjoituksia, minua otti päähän. Niin paljon, että valvoin. Sitten viimein annoin periksi. Laitoin valot päälle ja otin mustan vihkoni esiin. Se on juuri näitä hetkiä varten. Ja taas siinä kävi niin. Kirjoitin luettelon ideoista, joita pääni syöksi esiin aivan välittömästi. Pieniä ja isoja ideoita. Taidetta. Suunnitelmia. Koko kaikki tuli taas mieleeni yhdellä kertaa. Valvominen tekee minusta todella luovan. Joten tiistai on uusi suosikkipäiväni. Tiistai vituttaa. Vitutus valvottaa. Valvominen tuo esiin luovuuden. Alan pikku hiljaa ymmärtää miksi taiteilijat ovat aina niin vihaisia. (Ainakin elokuvissa.)
- You're really happy this morning.
- Yes. I started drinking earlier.
Tämä ei ole elokuvasta, vaan The Good Wife -sarjasta. Paras lainaus ikinä. Tämä ei edes liity minuun, sillä minulla ei ole täällä alkoholia. Mutta tuo lainaus yhä hymyilyttää minua. Haluaisin olla taiteilija, joka voisi ottaa aamukahvin jälkeen lasin punaviiniä ja vain keskittyä taiteeseensa. Puuhastella koko päivän teoksensa parissa ja mennä nukkumaan vasta joskus yömyöhällä. Nyt joku voisi sanoa, että sinähän olet sellainen. Periaatteessa kyllä, mutta minulta puuttuu se tila missä elää noin. Ilman muita ihmisiä. (Ja se alkoholi.) Nyt tuntuu kuin olisin kylässä omassa kotona.
Jos ihminen ei tiedä, mihin satamaan hän on matkalla,
mikään tuuli ei silloin ole oikea tuuli.
Päivän lainaus. Inhottavaa kun nuo tuollaiset jutut tulee aina vastaan silloin, kun kaikista vähiten toivoisi. Koska ne ovat niin suoria vihjeitä universumilta. Eilinen ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, mutta se oli odotettavissa, koska oli tiistai. Tänään sen sijaan on jotain muuta. Olin odottanut tätä päivää yli kuukauden, koska piti tavata Emmaa ihan kahdestaan. Oikeasti pitkällä kaavalla, eikä vain joissain tilanteessa. Sellaista olen odottanut oikeastaan jo vuoden. Ja kakkuakin oli puhe syödä. En niin välitä kakuista, mutta tämä oli sen verran tärkeä hetki, että olin valmis syömään jopa kakkua.
Mutta eilen se sitten peruuntui. Emmalle tuli töitä. (Oletettavasti tiistain syytä.) Ja siitä se ajatus sitten lähti. Tahaton elämän inho ja pettymysten listaus. Ja sitten valvoin yöllä. Ja olin luova. Joten tänään en jaksa olla niin kovin iloinen, vaikka onkin ilon päivä, koska olen todella väsynyt. Mutta olkaa te iloisia minun puolesta. Minä panostan sitten niihin muihin päiviin. Etsin sen oikean tuulen.
Hyvää ilonan päivää kaikille!
Muistakaa olla iloisia ja ihania.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti