7777.

Silmänilo! Ihana seiskarivi. Ja minä oikeasti näin sen! Elämän pieniä iloja, jotka tuovat suuria onnentunteita.

Pussasin väärää poikaa ja sain kammottavan flunssan. Luulen kuitenkin, että tämä vallitseva flunssatila tuli juuri nyt, koska niin oli taas tarkoitettu. Olin huomaamattani aika stressaantunut, töistä ja kodista ja muista jutuista. Sitä kyllä miettii asioita, kun on pakko viettää aikaa sängyssä maaten. (Ja kiittää sitä tosiasiaa, että läppärin saa sänkyyn mukaan. Sosiaalinen elämäni ei ole katkennut aivan kokonaan.) Kun innostun jostain niin minä tohotan aika paljon, joten ainoa tapa pysäyttää meno näyttää olevan sairastuminen.

Eilen luonani vieraili herra sinisissä haalareissa. Hän sahasi seinääni jättimäisen kolon. Seinän takaa löytyi salaluola. Luulin, että tuollaisia juttuja on vain elokuvissa, mutta ei - minun kotona on sellainen. Ja nyt kotonani on myös ammottava reikä seinässä. Haalariherra tulee kyllä korjaamaan sen ehkä ensi viikolla. Oli hieman epäilyttävää nukkua salaluolan vieressä. Olin illalla lähes varma, että yöllä jotain tarttuu kiinni varpaaseen. Joku reiästä työntyvä letku tai käsi. Mutta aamulla olin ihan kunnossa, joten ehkä luolani on tyhjä. Aion kyllä piilottaa sinne pullopostia ja aarteita seuraavaa remonttimiestä varten, ennen kuin saan uuden seinän.

Haalariherra kävi tutkimassa seinää myös keittiön puolelta.

"Olet sitte säilönyt nukkeja."
Tuijotin sanattomana. En yksinkertaisesti keksinyt mitään vastausta. Lopulta änkytin jotain sekavaa ja vetosin flunssaan. (No joo joo... Siellä hyllyllä on iso lasipurkki täynnä Barbien raajoja, päitä ja torsoja.)

Rooman reissun päivämäärä on nyt viimein päätetty. Se on kahestoista toista kakstuhattakakstoista. Sori kun oon näiden numeroiden kanssa tällainen, mutta kaiken merkittävän kuuluu näyttää hyvältä. Ja tuo päivämäärä jopa kuulostaa hyvältä. Kuka lähtee mukaan? Siitä tulee kivaa!

Nyt pitää siis kirjoittaa vimmatusti, että saan kirjan valmiiksi ennen tuota matkaa. Mietin että pitäisikö tuo Rooman reissu lisätä siihen mukaan, mutta sitten se ei olisi sama matka. Voisin toki huijata ja väittää, että sinä vuonna Italiaan tuli talvi kesken kesän. Jotenkin tuntuu, että se veisi uskottavuutta kaikelta muulta jo valmiiksi uskomattomalta tapahtuneelta. Mitä mieltä sinä olet? Voiko Italian matkasta kirjoittaa kirjan mainitsematta Roomaa?

Kirjoitus on muutenkin jäänyt liian pitkäksi aikaa. Työ vei minulta mehut, vaikka antaakin hedelmiä joka tiistai. Tunnen, että kohta saan sen kirjoitusvimman takaisin. On mennyt tarpeeksi aikaa. Venetsia ei enää itketä. Syksyn ankeudessa on varmasti ihan mukava muistaa niitä hellepäiviä. Tällä tauolla ja vitkastelulla on varmasti ollut joku tärkeä merkitys kirjan kannalta. (Ja jälleen kerran lainaan suosikkielokuvaani, joka on jo vaikuttanut hyvin moneen käänteeseen elämässäni, koska tämä pätkä sopii täydellisesti tähän tilanteeseen.)

- Actually, if you knew Frances better, you'd know these brownies are a sign of avoidance.

- Thanks.
- You're welcome.
- How's the novel going?
- Not so well. But the procrastination, of course, is coming along fabulously. Then soon it will breed abject self-loathing, and then I'll just become a writing machine.
- It's her process.

Kyllä se siitä. Mukavaa päivää ihanat ihmiset!

P.S. Laskurin mukaan olen kirjoittanut 333 blogitekstiä.