Tunne.

Heräsin painostavaan ahdistukseen. Tuijotin kattoa ja vain tiesin, että jotain kamalaa on taas tapahtunut. Olo oli niin ahdistava, että ihan valui kyyneliä silmästä. (Kyyneleitä?) Vain yhdestä, toinen silmäni on huomattavasti herkempi tunnepuolella. (Jälleen fakta, joka kaikkien tulisi tietää. Sori.) Pelotti niin paljon, etten voinut olla paikallani, vaikka tuki ja turva olikin siinä ihoetäisyydellä tänä yönä. Näihin henkimaailman juttuihin kun toinen ihminen ei vain oikein voi auttaa.

Mutta Toto auttoi. Se kaveri ilmestyy aina, kun olen pulassa itseni kanssa. Suullisia tai äänellisiä vastauksia en ole koskaan saanut, mutta meille on muodostunut jonkinlainen tapa keskustella. Minä kysyn asioita ja Toto nyökyttää, tai pudistaa päätään. (Tai molempia, josta taas tiedän, että kysymys oli muotoitu väärin.) Joskus hän hymyilee merkitsevästi. Kerran Toto istui alas (mikä siinä tilanteessa kertoi enemmän kuin yksikään sana) ja kerran hän kumarsi kunnioittavasti. Kaikki nuo kertovat minulle paljon, riippuen siitä mistä milloinkin on kyse. Tänään ahdistus poistui muutamalla vastauksella. Kyllä, jotain pahaa on tapahtunut. Ei, se ei liity suoranaisesti minun elämääni. Ja kyllä, minä olen yhä turvassa.

Googletin heti maailman tapahtumia. En löytänyt muuta kuin Japanin myrskyn. Mutta se ei tapahtunut tänään aamuyöllä, vaan jo aikaisemmin viikonloppuna. Joten jään odottamaan uutisia. Nyt ihan hyvillä mielin, koska tiedän, että kaikki kyllä kääntyy parhain päin.