Laidasta laitaan.

Eilen työpäivä alkoi kiroilulla. Tänään päivä alkoi varpaan murtumisella. Eilinen päivä loppui naurulla ja oluella. Tänään päivä loppui naurulla ja punaviinillä. Täytyy sanoa, että pidän suunnasta, jolla päiväni etenevät.

Käsi on taas tulehtunut ja kasvattanut rasituspatin. (Eri paikkaan mistä sellainen samanlainen patti jo kertaalleen leikattiin, mutta pahempaan. Jänne muljuaa patin päällä oksettavasti, kun kääntää kättä... Nice.) Koko koura on aivan tulessa, eli helvetin kipeä. Kävin tänään ostamassa aivan sairaan hienon tuen, siitä apuvälineliikkeestä joka vaikeuttaa työtäni. (Tuo oli täysin turha lause, koska sen ymmärtää vain työkaverini, jotka eivät blogiani lue. Ja käytän sanaa 'sairas' tässä yhteydessä, vaikka en lainkaan tarkoita mitään sairautta, vaan ihan pelkästään cooleutta.)

Katsoin tuossa yksi päivä yhden jakson South Parkia. Nauroin hysteerisesti. Olen teini-ikäisestä asti tiennyt sarjan, mutta en ole koskaan sitä katsonut, siis sillä tavalla että olisin oikeasti kuunnellut tai katsellut. Mutta sehän on aivan sairaan hauska sarja! Siinä sarjassa ivataan todellakin aivan kaikkia! Aivan mahtavaa! Uskiksia, tyhmiä amerikkalaisia, mutta myös läskejä ja muslimeita, joita ei saa ivata yleisesti. Vai onko se muslimeja? Taitaa olla. Minä ja sanan taivutukset on epäyhtälö. Joka tapauksessa, hauskaa oli.

Anne ystävä oli käymässä. Ihana ihminen, joka on kohta muuttamassa Argentinaan. Se on pelottavaa, tiedän etten ikinä mene niin kauas vierailulle. Joten ikävä on suuri. Tai tulee olemaan. Anne kirjoitti hienosti minun Perhoskirjaan: minä olen henkisesti italialainen ja hän itse henkisesti espanjalainen. Ja siksi ymmärrämme toisiamme, koska nuo kaksi kulttuuria ovat niin lähellä toisiaan. Totta. Ja oli oikein mukava ilta, indeed.

Sellainen tärkeä uutinen vielä, että tänään syntyi tyttö Vanhanen. En muista iloinneeni lapsesta koskaan näin paljon.
Rakkaat onnittelut Sanna ja Ville, koko sydämestä!