Uhoa.

Eilinen ilta meni kokolailla just niin kuin ei pitänyt. Jos jossain vaiheessa olikin sellainen tunne, että ehkä ei kannata mennä mihinkään tänään, niin jätin sen täysin huomiotta. (Virhe.) Minkäänlaiset universumin varoitusmerkit eivät tulleet perille. Taisi olla jo lähtiessä sellainen vähän huono fiilis, joten vedin kiukkukännit. (Virhe.) Pukeuduin jopa ihan tyttöjen vaatteisiin. (Virhe.) Arvelin, että varmasti jotain mukavaa siitä seuraisi. Ei seurannut. Päinvastoin. Synkkä pilvi seurasi matkassani kyllä ihan loppuun saakka. Eräs portsari yritti piristää minua sanoen:

"Ajattele positiivisesti, tästä ei ole kuin yksi suunta."

Sain selville myös sen, että supersuloinen Suosikkikuskini on naimisissa. Se tosin ei selvinnyt vieläkään, että miksi naimisissa oleva mies käy baarissa ilman sormusta. (Vai käykö? Entä jos muistan väärin? Ja Työlaurakin muistaa väärin?) Mutta kukin tietysti toimii tyylillään, minä en tuomitse. Korkeintaan ihan vähän kiroilen mielessäni.

Illan saldo: Kaksi uutta tuttavuutta. Yksi poistettu tuttavuus. Unettomuutta. Mustelmia epämääräisissä paikoissa. Henkisiä kolhuja. Kaaostunut koti. Ehdottoman vakuuttunut olo siitä, että voin ihan hyvin taas koteloitua talveksi, enkä menetä yhtään mitään. Nähdään sitte keväällä.