Nukkupäivä.

Työyöviikonloppu on nyt takana. Vietin sen erittäin hyvässä seurassa, perjantaina mm. ihanan (karvaisen) Fabion kanssa. Rakkaus syttyi välittömästi. Poju on milloin tahansa tervetullut luokseni hoitoon ja paijaukseen. Sain myös selvitettyä sen edellisiltana tapaamani hymykuoppaisen ja ihanakorvaisen kuskin nimen. Stalkkailin koko illan missä se pallero liikkui. (Pallerolla viittaan nyt koneella näkyvään autoon, tämä mies on oikein solakka.) Suosikkikuskini siviilisääty ei selvinnyt vielä lauantainakaan, mutta sen sijaan sain häneltä kyydin kotiin. Minulla taitaa olla jonkin sortin korvafetissi.

Perjantaina asiakkaat olivat mukavia ja työ sujui kuin tanssi, varsinkin kun Keskuksella on aina joku, joka laulaa. Se ei välttämättä ole kaunista, mutta hauskaa kyllä. Lauantaiyö oli toisenlainen. Se on varmaan se kakkoskännäysilta, kun ottaa koville. Ei tarvitse odottaa satumaista iltaa, jos juhlan tarkoitus alunperinkin on vain poistaa krapula. Viime yön jälkeen olen vakuuttunut, että Hankasalmen ja Äänekosken vedenjakelussa on tullut jotain ongelmia. Jokin aivoihin syöpyvä virus on iskenyt juomaveteen vuosia sitten ja siellä se nyt periytyy sukupolvelta toiselle. Se nakertaa aivoista juuri niitä osia, mitä tarvitaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja ihan vain elämässä pärjäämiseen. Ja esimerkiksi taksin tilaamiseen. Niinpä ajattelin auttaa noita poloisia ja mietin ohjeita taksin käyttäjille. Ohjeet nopeuttavat taksin tilaamista kyllä myös muilla paikkakunnilla.

Tänään on nukkumispäivä. Aion olla tekemättä mitään muuta. 

Jotain ihanaa on tähän loppuun vielä laitettava. Päivän lainaus tukevan ystäväni suusta. (Näppiksestä.) 

"Otetaan tavoite, että saadaan sut tajuamaan kuinka lahjakas oot. Sun luovuus yllättää mut aina uudelleen ja uudelleen."

Jos tästä ei tule hyvä fiilis, niin sitten ei mistään. Kiitos, Emma!