Pervoja, taksikuskeja.

Eilinen sai sanattomaksi. Olin kyllä äänessä jatkuvasti, mutta tällä hetkellä tilanteiden kuvaaminen tuottaa vaikeuksia. Okei, aloitan siitä Suomen suloisimmasta portsarista ja hänen oudosta kaverista, jolta sain kummallisen vihjailevan kutsun johonkin omituiseen pervoon elokuvailtaan. Lupasin mennä paikalle, jos saan jonkun tukevan/tukea antavan kaverin mukaan, sillä yksin en olisi kehdannut paikalle mennä. Kyselin töissä ihmisiltä "Oletko sinä piilopervo?" mutta kukaan ei myöntänyt. Päätin vaihtaa taktiikkaa ja pyysin työkaveria mukaan johonkin outoon, mutta ilmaiseen elokuvailtaan. Se toimi, tai sitten Työlaura oli vain helposti ylipuhuttavissa.

Meinattiin kyllä kääntyä jo heti ulko-ovella takaisin, sillä mainoskylttiä koristi beiget mummorintaliivit. Uskaltauduimme lopulta sisälle ravintolaan. Tarjolla oli suomalaisia lyhytelokuvia. Seuralaiseni toivoi, että varsinkin tämän viimeisen filmin tekijät hakeutuisivat hoitoon. Työlaura kun on sellainen huolestuva tyyppi. Minä katsoin kauhunsekaisin tuntein, kun jättiläismäinen irstas tappaja-bunny heilui melansa kanssa raiskaamassa ihmisiä. (Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa, että toinen niistä eniten pelkäämistäni asioista on pupu.) Olin aivan varma, että näen tuosta tappajapupusta painajaisia. Työlaura sen sijaan tuijotti vain baaritiskiä, sillä mihinkään muualle ei voinut katsoa tuntematta ällötystä. Tietysti siellä tiskin takana olevalla hyllylläkin sojotti iso dildo, mutta Työlaura ei sitä onneksi heti huomannut. Lopulta naamioituneet sekopääninjat hyökkäsivät ja runkkasivat nesteitä meidän päälle. Tuumasimme, että ehkäpä tämä paikka on nyt nähty. (Toivon todella, että se neste oli vain vettä.) Tilanne oli erittäin absurdi.

Ilta ei siihen loppunut. Kävimme pikaisesti Katseessa, jossa jotenkin päädyin kirjoittamaan drinkkimainoksiin hintoja. Sitten siirryimme Mälliin, tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Yhdessä pöydässä istui kaksi miestä, joiden seuraan sitten lopulta liityttiin Työlauran estelyistä huolimatta. Sellaista ei kuulemma Suomessa tehdä. Tein silti. Kävi ilmi, että me oltiin samalla alalla - kaikista kaupungin miehistä minä löysin kaksi oman firman kuskia. Aivan käsittämätöntä. Siitä huolimatta ilta oli hirmu hauska. Oli kiva saada kasvot yhdelle äänelle langan toisessa päässä. (Vieläpä hyvännäköiset kasvot, oli hymykuopat ja ihanat korvat, oijoi!) Päästiin illan päätteeksi autokyydillä kotiin, että mikäs sen mukavampaa! Näinkin voi siis käydä.