Töissä ei ole hyvä olla liian vähillä unilla, eikä liian... liialla valvomisella. Vastasin aamulla puhelimeen neljä kertaa "***** hyvää iltaa!" (Neljä!!) Ensimmäinen asiakas oli hetken hiljaa, kunnes korjasin sanani muotoon huomenta. Äänestä kuului helpotus, hän oli sittenkin menossa ihan oikeaan aikaan töihin. Päivän oppina voisin kertoa, että enemmän unta on parempi, kuin vähemmän unta. Aion tänään siis nukkua varalle, sillä huomenna olisi taas menoa ja meininkiä.
Omituinen olo. Kaikki juorut olivat levinneet työympäristössä kulovalkean lailla. Meillä on sellainen ohjelma, millä voi laittaa viestejä firman kuskeille. Ja siksi luulin, että sillä voi laittaa viestejä firman kuskeille. Ja sitten vielä tein niin. Minusta se oli loistava idea, sillä kuskin pitää vastata siihen kyllä/ei. Jompikumpi on siis pakollinen. Minusta se olisi hyvä ohjelma mihin tahansa parisuhteeseen monestakin syystä.
a) Nainen oppii esittämään selkeitä kysymyksiä.
b) Miehen on pakko vastata.
c) Naiselle ei jää mitään epäselvyyksiä. (Kuten "Mitähän se tuolla nyt sitte tarkoitti...?" Kyllä tarkoittaa kyllää ja ei tarkoittaa eitä.)
Ilmeisesti kukaan ei ollut tätä oivaltanut minua ennen. Ohjelmaa ei ole käytetty omiin sosiaalisiin juttuihin. No, voin vain luvata, että en tee niin enää. (En tietenkään lupaa, mutta se on se ainoa asia, mitä voin nyt luvata.)
Olisi tosi hienoa, jos olisin rohkea. Sellainen, joka vain tarttuisi härkää sarvista. Voisin laittaa viestejä tyyliin: Oletko naimisissa? Haluatko puhelinnumeroni? Lähdetkö kanssani Madagascarille katsomaan Baobab puita? Mutta minä en ole sellainen. Olen se tyyppi, joka änkyttää ja saa paniikkipakokauhuahdistusta jo pelkästä ajatuksesta, että saisin ehkä mahdollisuuden tutustua Suosikkikuskiini. Työkaveriani Pumpulia lainatakseni: "Ilona, sinä olet toivoton."
Viisi asiaa, joita toivoton minä haluaa nyt:
Pyjama.
Leffa.
Lämmin aikuinen mies.
Leffan katsomista pyjamassa lämpimän aikuisen miehen kainalossa.
Se oli vasta neljä. Selvästikään en osaa laskea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti