Nukuin koko sunnuntain. Oli pari yövuoroa alla, joten unetti. Näin painajaista uudesta kattilasta ja sitten Joona lohdutti minua jossain suunnattomassa surussa. Jäi epäselväksi mikä mieltä painoi. Tuskin kattilan kohtalo kuitenkaan.
Siivoilin keittiötä ja pohdin elämää. Minä varmaankin siivoan ja järjestelen paikkoja aina juuri siksi, että voi samalla pohtia juttuja. Voisi kuvitella, että täällä olisi aina aivan kauhea kaaos, koska siivoan jatkuvasti, mutta ei se pidä paikkaansa, kuin ehkä kerran kuussa. Kun käsillä on jotain kivaa tekemistä, niin ajattelu sujuu paremmin, olen just sitä tyyppiä. Siivous tapahtuu käsillä ja on sellaista automaattista touhua. Samoin kuin virkkaus. Molemmat on ajanvietettä, mikä auttaa päätä toimimaan paremmin.
Joka tapauksessa, mietin tätä elämääni taas. Kun jotenkin kaikki on niin ihanaa. Ihminen, jolle maailman eniten toivoin nättiä vauvaa, sai nätin vauvan. Ihmiset, joille maailman eniten toivoin rakkautta, saivat toisensa. (Tai ainakin saavat tässä lähiaikoina.) Ihminen, jolle maailman eniten toivoin elämää, sai ihanan nuoren mulattityttöystävän. Sinänsä vähän hassua, että elämäni upeimmat tapahtumat viimeisen kahden kuukauden aikana ovat tapahtuneet joillekin muille, kuin minulle itselle. Olen sivuosassa omassa elämässäni! Se saattaisi huolestuttaa normaalisti, mutta ei nyt. Minä osaan nykyään iloita toisten puolesta, ihan aidon vilpittömästi. (Mulatista olen kyllä myös vähän kateellinen.)
Viikko sitten tapasin kivan pojan. Toivoin treffejä, sain flunssan. Eli ei mennyt niin kuin suunnittelin. Mutta elämänkokemusta, sitä siitä tuli! Niinpä jatkan maailman ihanimman poikaystävän etsintöjä. Tilasin sellaisen Urhevasta (www.urheva.com), mutta heillä on pitkä toimitusaika. Lupaavat tyyliä ja laatua, joten olen toiveikas odotusajasta huolimatta. Olen aika tarkka siitä mitä haluan, joten sekin varmasti hidastaa toimitusta. Se maailman ihanin poikaystävä ei missään nimessä polta, hän on minua nuorempi ja pidempi (eikä saa olla mikään naru), rehellinen ja kiltti (ja vähän tuhmakin), fiksu ja aito. Jenkkifutisharrastuksesta saa lisäpisteitä. Ja hörökorvista. Ai niin joo, tyypin pitää olla myös vapaa!
Löytyi taas hyviä ohjeita elämään:
"Karta ihmisiä, jotka imevät sinusta energiaa ja nakertavat itseluottamustasi. Tiedät kyllä, keitä he ovat. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jotka näkevät parhaat puolesi ja muistuttavat sinua niistä. Pessimistit, ruikuttajat ja arvostelijat vievät sinusta mehut. Pysy kaukana varsinkin työpaikan valituskuoroista. Jos tiedossasi on selkeitä epäkohtia, sinun pitää tuoda ne esiin, mutta ota tavaksesi valittaa vasta sitten, kun olette yhdessä sopineet, että yritätte ratkaista ongelmat. Itseensä luottavilla ihmisillä on tunne, että asiat ovat heidän hallinnassaan ja he pystyvät muuttamaan niitä."
Siivoilin keittiötä ja pohdin elämää. Minä varmaankin siivoan ja järjestelen paikkoja aina juuri siksi, että voi samalla pohtia juttuja. Voisi kuvitella, että täällä olisi aina aivan kauhea kaaos, koska siivoan jatkuvasti, mutta ei se pidä paikkaansa, kuin ehkä kerran kuussa. Kun käsillä on jotain kivaa tekemistä, niin ajattelu sujuu paremmin, olen just sitä tyyppiä. Siivous tapahtuu käsillä ja on sellaista automaattista touhua. Samoin kuin virkkaus. Molemmat on ajanvietettä, mikä auttaa päätä toimimaan paremmin.
Joka tapauksessa, mietin tätä elämääni taas. Kun jotenkin kaikki on niin ihanaa. Ihminen, jolle maailman eniten toivoin nättiä vauvaa, sai nätin vauvan. Ihmiset, joille maailman eniten toivoin rakkautta, saivat toisensa. (Tai ainakin saavat tässä lähiaikoina.) Ihminen, jolle maailman eniten toivoin elämää, sai ihanan nuoren mulattityttöystävän. Sinänsä vähän hassua, että elämäni upeimmat tapahtumat viimeisen kahden kuukauden aikana ovat tapahtuneet joillekin muille, kuin minulle itselle. Olen sivuosassa omassa elämässäni! Se saattaisi huolestuttaa normaalisti, mutta ei nyt. Minä osaan nykyään iloita toisten puolesta, ihan aidon vilpittömästi. (Mulatista olen kyllä myös vähän kateellinen.)
Viikko sitten tapasin kivan pojan. Toivoin treffejä, sain flunssan. Eli ei mennyt niin kuin suunnittelin. Mutta elämänkokemusta, sitä siitä tuli! Niinpä jatkan maailman ihanimman poikaystävän etsintöjä. Tilasin sellaisen Urhevasta (www.urheva.com), mutta heillä on pitkä toimitusaika. Lupaavat tyyliä ja laatua, joten olen toiveikas odotusajasta huolimatta. Olen aika tarkka siitä mitä haluan, joten sekin varmasti hidastaa toimitusta. Se maailman ihanin poikaystävä ei missään nimessä polta, hän on minua nuorempi ja pidempi (eikä saa olla mikään naru), rehellinen ja kiltti (ja vähän tuhmakin), fiksu ja aito. Jenkkifutisharrastuksesta saa lisäpisteitä. Ja hörökorvista. Ai niin joo, tyypin pitää olla myös vapaa!
Löytyi taas hyviä ohjeita elämään:
"Karta ihmisiä, jotka imevät sinusta energiaa ja nakertavat itseluottamustasi. Tiedät kyllä, keitä he ovat. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jotka näkevät parhaat puolesi ja muistuttavat sinua niistä. Pessimistit, ruikuttajat ja arvostelijat vievät sinusta mehut. Pysy kaukana varsinkin työpaikan valituskuoroista. Jos tiedossasi on selkeitä epäkohtia, sinun pitää tuoda ne esiin, mutta ota tavaksesi valittaa vasta sitten, kun olette yhdessä sopineet, että yritätte ratkaista ongelmat. Itseensä luottavilla ihmisillä on tunne, että asiat ovat heidän hallinnassaan ja he pystyvät muuttamaan niitä."
(R.Kanter)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti