tiistai 4. joulukuuta 2012

Belfast.

Melkoinen minireissu Pohjois-Irlannissa. Terveisiä Belfastista! Tällaista siellä oli. Itse olin kyllä turvallisesti poissa mellakoivista jaloista, mutta täytyy sanoa, että hienosti oli ajoitettu tämäkin visiitti. Kierrettiin kaikki merkittävät alueet nationalistikuskin 'Mustan taksin' kyydissä, ja kuultiin tarinaa historiasta. Mutta ei sellaista historiallista höpinää, johon usein kiertoajeluilla sorrutaan. Tämä kuski aloitti tarina kertomalla siitä, kuinka hän palasi Belfastiin, koska veli kuoli unionistien ja nationalistien yhteenotoissa. Veti hiljaiseksi heti ensimmäisessä mutkassa. (Enkä kyllä yhtään tiedä käytänkö oikeita termejä. Mutta hei, googleta.)

Vaikka kuskimme oli lievästi puolueellinen kertoessaan katolilaisten ja protestanttien sodasta, IRAn toiminnasta ja ongelmista, jotka tekevät elämisen Belfastissa jonkin verran haastavaksi, jotenkin minä aivan luonnostani olen enemmän sen kokonaisen yhdistetyn Irlannin kannalla. Vaikka itse en ole vähääkään uskonnollinen, ja vaikka mielestäni katolilaisuus on vähintäänkin arvelluttavaa, se protestanttien puoli oli jotenkin äärettömän ahdistava. Niin. Belfastissa on edelleen seinä, joka jakaa kansan kahtia. Berliinin muuria pidempi rauta-aita; Peace line. Toisella puolella nationalistit katolilaiset, toisella puolella unionin protestantit. Ja siellä minä olin, kuvaamassa tuota omituista aitaa. Molemmilta puolilta. Ihmeellistä, ollaan kuitenkin 2000-luvulla jo. Eikö ihmiset ole oppineet yhtään mitään mistään?

Seinämaalauksia muistuttamassa merkittävistä käänteistä sodassa.

"Kumiluoti." Vastaavalla tapettiin eräs siviilinainen, koska hän oli katolilainen.

Peace Line. Katolilaisten kotien takapihoja ympäröi metalliaidat, jotka ovat suojaamassa taloja aidan yli lentäviltä polttopulloilta.

Peace Line protestanttien puolelta.

Porttien väliin jäävä "ei kenenkään alue". Alueelle pääsee vain arkisin päiväsaikaan, sillä illalla portit suljetaan turvallisuussyistä.

Seinämaalaus. Unionin sotilas osoittaa aseellaan päin näköä, vaikka vaihdat paikkaa. Ihan sama mihin menee pojottamaan, aseen piippu on aina itseen päin.

Että näihin tunnelmiin. Olen oppinut Irlannista nyt enemmän, kuin koko kolmen kuukauden aikana. Belfast oli todella vaikuttava. Ihmiset olivat valtavan ystävällisiä ja koko kaupunki vaikutti upealta. Belfast voittaa Dublinin 6-0.
   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti