Eilinen oli muutenkin hämmentävä. Ihana ja kamala yhtä aikaa. Vietettiin viimeistä iltaa Jussin kanssa. Joululoma alkaa, kone vie pojan Suomeen, ja minä jään tänne yksin. Ja kun loma loppuu, minä olen jo mennyt. Eilen oli todennäköisesti viimeinen kerta, kun näen ystävääni. Aika moni sanoi, että eihän sitä tiedä, ei saa olla noin dramaattinen... Mutta kyllä sen melkein tietää. Meillä ei ole oikein mitään yhteistä, pian asumme eri puolilla Maapalloa ja muutenkin, elämät menevät hyvin eri suuntiin. Joten otettiin ilo irti viimeisistä hetkistä istumalla hiljaa molemmat omalla koneellaan puuhaillen omia juttuja. Muistutti kovasti sitä hetkeä, kun tukeva ystäväni Emma oli lähdössä Koreaan. (Viimeinen ehtoollinen.) Samansuuntaista piilotettua haikeutta oli ilmassa.
Ja sitten sain perhosen. Ihan yllättäen, kesken kaiken, ihan ohimennen. Avasin mustan rasian ja änkytin pitkän tovin. Mitä ihmettä? Maailman kaunein perhonen. Olin täysin sanaton. Olen yhä.
Kuva on taas ihan kökkö, mutta koru sitäkin täydellisempi.
Tänään posti toi kaksi pakettia. Äiti ja iskä molemmat olivat laittaneet jouluyllätyksiä. Ihania lahjoja! Avasin kaikki heti. En yleensä availe lahjoja etukäteen, mutta tänä vuonna minulla ei oikein ole joulua. Täällä Irlannissa on niin kamalia joulukoristeita joka paikassa, että se on vienyt kaiken joulumielen. Ehkä sitten ensi vuonna. Sain myös joulukortteja, jotka ilahdutti tavattoman paljon. Työpaikan salapukki toi kirjalahjan, jonka myös avasin, vaikka ei ollenkaan pitänyt. "Places to see" kirja esittelee maailman hienoimmat paikat ja nähtävyydet. Sain siitä heti upea TO DO -listan. Joku oli tosiaan osannut valitan hyvän lahjan. Vietin siis tänään pikkujouluja ihan omin päin. Vapaa ilta ja neljä vapaata siihen perään. Oma henkilökohtainen jouluni on sitten 2.1.2013. Tämä tällainen on just hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti