Random ajatuksia.

Talvi on kylmä. Maa on jäässä. Kun kuu ei heijasta valoa, Irlanti on synkkä ja pimeä maa. Mutta silloin näkee tähdet. Tänä aamuna bussin ikkunassa oli seitsemän kuuta. Pienen pientä kuun sirppiä, jotka muodostivat yhdessä melkein kokonaisen täysikuun. Minun täytyy alkaa käyttää silmälaseja enemmän. Ilahduin tavattomasti, kun yksin niistä Sameista kavereista tuli aamubussiin. Neljä päivää näkemättä. Tuntui niin vahva ilahtumisen tunne, että yllätin itseni. En arvannut, että osaisin ilahtua vielä tänään. Puputkin ovat kadonneet. Niitä oli alkusyksystä joka paikassa. Nyt niitä ei enää näe ollenkaan. Ehkä ne on syöty. Irlannin alkuasukkaat pyydystävät niitä koirillaan. Ja sitten syövät. En tiedä mitä siitä ajattelisin. Mutta tällä hetkellä en tiedä oikein mistään muustakaan mitään. Jos kuulee tarpeeksi monta kertaa, ettei ole tarpeeksi hyvä, sen alkaa uskoa. Ja sitten toimia sen mukaisesti. Ajattelin kuuluttaa päinvastaista. Jospa senkin uskoisi sitten jonain päivänä. Minä olen ihana. Minä olen kaiken hyvän arvoinen. Minä ansaitsen rakkautta. Minun kuuluu olla Toyboyn luona auringossa. Vielä 22 aikaista aamuherätystä ja 12 työpäivää. Piirretyissä puput syövät porkkanoita. En ole koskaan nähnyt yhtään pupua livenä syömässä porkkanoita. Minä syön niitä kuitenkin. Porkkanoita, en pupuja. Niistä tulee kuulemma pisamia. Siitä en niin välitä, mutta se on terveellisempää kuin kaikki se kakka, jota olen syönyt aikaisemmin. Porkkanat ovat värikkäitä. Minäkin tarvitsen nyt jotain väriä. Niinpä ostin värikkään pussukan. Niitä on jo aika monta. Mutta koska purnukoitakin on monta, tämäkin pussukka tuli tarpeeseen. Valmistaudun matkaan. Joku oli tuonut kuplamuovia työpisteelleni. Minä rakastan kuplamuovia. Poksuttelin sitä onnellisena koko päivän. Paitsi, että en ollut onnellinen. Mutta kuplamuovi auttoi peittämään todellisia tunteita. Jos ei ole tyytyväinen elämäänsä, se pitää muuttaa. Minä muutan itseni toiselle puolelle maapalloa. Sitten alan rakastaa paljon. Se alkaa jo ylihuomenna. Ylihuomenna on anteeksiantamisen päivä. Aloitan itsestäni. Joten kannattaa varautua. Tämä on muutoksen vuosi. Tänään vielä ruoskin ja kidutan itseäni, huomenna ehkä enemmän, mutta ylihuomenna kaikki muuttuu. Sillä eihän kukaan voi rakastaa sellaista ihmistä, joka vihaa itseään. Viha on kova sana, mutta olkoon. Ylihuomenna se loppuu. Ja sitten rakastan taas, koko ehjällä sydämellä.