Viimeistä edellinen.

Olen ollut aivan superväsynyt. Kaksi viikkoa puolikipeänä, höystettynä helvetillisellä aamuherätyksellä. Ei sellainen ole ihmisiä varten. Zombina vain huojun ja nuokun ja yritän pysyä hereillä edes seitsemään asti, että voin sitten kaatua punkkaan, että voin taas herätä aamulla neljältä, ja toistaa saman. Mutta teen sen enää yhden kerran. Huomenna todellakin on viimeinen työpäivä. Luovutan lähtiessä korttini tiskiin ja sanon beannacht! Paitsi että en sano, koska en puhu iiriä, enkä yhtään tiedä miten tuollainen kuuluisi sanoa. Mutta huudan vaikka HEIPPA!

Pääsin tänään lähtemään vähän aikaisemmin. Kävelin kotiin auringonpaisteessa. Ei se lämmittänyt, mutta oli hyvä olo, pitkästä aikaa. Sain muutaman jutun lisää listaani.

Miksi pidän Irlannista, no 14:
VIHREÄ. Se on siis se väri. Joka näkyy täällä joulukuussa. Muutamissa puskissa on kirkkaanvihreät lehden, joissain puissakin näkyy vihreää, mutta ihmeellisintä on tuo ruoho. Se on täällä aina vihreämpää, joka paikassa. (Eikä se silti tarkoita yhtään mitään, aivan typerä sanonta.)

Miksi pidän Irlannista, no 15:
SAMMAL. Sen lisäksi, että ruoho on vihreämpää, täällä katukivien rakosista tursuaa sammalta. Se on ihan parasta. Täällä on märkää ja nihkeää, niin sammal viihtyy. (Ja tässä maassa kivet ei todellakaan vieri, niin ehtivät oikein hyvin sammaloitua.)

Miksi pidän Irlannista, no 16:
KEIJUKORTIT. Minä löysin ne täältä. Piste Irlannille.

Miksi pidän Irlannista, no 17:
KORNIUS. Tämä maa on korni. Tahattomasti. Kaikkialla ja kaiken aikaa.

(I rest my case.)

 
Kuollut rotta oli kadonnut keskeltä katua. Sen oli joku siivonnut pois. Mutta sitten lähempänä gettoa maassa retkotti toinen verinen raato. Se oli pupu. Ensin säikähdin, sitten tunsin inhoa. Ja lopulta tuli se myötätuntoinen suru. Sehän oli vain ihan pieni pupu, hirmu kuolleena. Voi toista.

Miksi pidän Irlannista, no 18:
PUPUT. Olen alkanut päästä pelostani. En ehkä niin tyylikkäästi kuin voisi toivoa, mutta siedätyshoitoa on tullut melko tavalla. Bussin ikkunasta ne eivät näytä enää niin pelottavilta. Ja vaikka jouluaamuna pitikin kävellä töihin, ja kaksi pitkäkorvaa oli vähällä antaa sydänkohtauksen kun pomppivat siinä aivan vieressä, olen silti sitä mieltä, että olen selvästi edistynyt.

Tähän loppuun lainaan vielä lauseen, joka tuli tänään vastaan eräässä kuvassa. Tämä on tietysti omistettu ihanalle Toyboylleni:

           J  st to let yo  know, I am missing yo  .