sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Muutos.

Olen jo viikkoja pakannut ja tuskaillut kaikkien purnukoiden ja kirjojen ja muun sellaisen irtotavaran kanssa. Miten ihmeessä saan kaiken mahtumaan mukaan, ja vaikka saisinkin, miten ihmeessä jaksan kantaa kaiken mukana? En mitenkään. Tänään kiteytyi jonkinlainen selkeä päätös. Se ei tosin liittynyt pakkaamiseen, vaan tulevaisuuteeni. Ja samalla tavaroidenkin kohtalo selvisi aivan kuin itsestään.

Kuulin kurjia uutisia Suomesta. Corkissa asuvani ystäväni vanha kotitalo oli palanut Suomessa. Mennyt niin poroksi kuin vain talo menee. Ketään ei ollut kotona, paitsi kaksi koiraa. Surullinen päivä. Surullinen joulu, monelle lapselle. Tämä talo nimittäin oli perhekoti. Sellaisen pariskunnan, joka antaa kodin lapsille, jotka sitä todella tarvitsevat. Tämä tekee palosta jotenkin vieläkin kamalamman. Antaa samalla melkolailla perspektiiviä omaan elämään.

Tänään oma elämäni on tuntunut mukavalta, helpolta ja erityisen hienolta. Omituista tässä on se, että tuo tunne on ollut matkassani koko päivän, paljon ennen kuin kuulin tuosta tulipalosta. Jostain syystä juuri tänään asiat ovat käyneet järkeen. Tarkastin suuntani ja totesin, että hitto. Sehän on täsmälleen oikea. Minulla on melko suuria suunnitelmia ja ne tuntuvat nyt toteutuvan. Ensi vuodesta tulee kyllä melkoinen. Tämä muutoksen vuosi oli todellakin täynnä muuttujia ja muutoksia, muuttajia ja muuttoja. Ja voin ilolla todeta, että ensi vuosi alkaa samoin. Muutolla.

Tajusin vähän aikaa sitten, että olen ollut yli seitsemän kuukautta koditon. Vesivahingon vuoksi vietin kesän muiden nurkissa, ja tänne Irlantiin muutto toi vain säälittävän komeron. Koska koti on siellä, missä sydän on. Täällä Irlannissa se ei ole, ei vähimmässäkään määrin. Tätä komeroa ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa kodiksi. Tai Irlantia kotimaaksi. En voi käsittää miten ihmiset jaksavat täällä vuodesta toiseen. No, huonosti. Manageri sanoi viime viikolla, että hänellä on jo 13 vuotta kokemusta tästä, eikä siihen totu. Juu, en ajatellut testata niin pitkään.

Vuosi on pakottanut irti omaisuudesta. Tuntuu, että olen saanut sellaisia vihjeitä jo pidemmän aikaa, että tavaroista on päästävä eroon. Ensin asuin homekämpässä ja sitten se vesivahinko... Sanotaan, että samat ongelmat tulevat uudelleen vastaan niin monta kertaa, kuin on oppinut läksynsä. Okei. Ymmärrän, että tässä on nyt taustalla jotain muutakin kuin sattumaa. Muutoksen vuosi. Ihmeellistä, miten oikeassa olin, kun vuoteni nimesin noin.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti