Hetki elämästäni.

Mielipahat on kokonaan pyyhitty pois. Päätin sen jo ennakkoon: "Keskiviikko olkoon anteeksiannon päivä". Omistin päivän menneisyyden hahmoille, nykyisille murheen aiheuttajille, ja erityisesti omille syyllisyyksille. Anteeksianto on ihmeellistä. Ja ihmisen mieli, se se vasta merkillinen onkin. Riitti, että vain päätin tehdä niin jo ennakkoon, ja sitten varsinaisena päivänä olikin jo helpompaa hengittää. Alitajunta oli tajunnut toimia omin päin.

Minun ihana työkaveri otti kuvan minulle. Itse asiassa kaksi ihanaa työkaveria - oli pakko pyytää myös sellainen backup tyyppi ihan kaiken varalta. Ja toiveeni toteutui. Sain ikuistettua upean hetken, viimeisen laatuaan elämäni aikana. Tai Backup-boy Joonas sai. Suurkiitos!

Tuollaiseen ruutuun minä vilkuilen vielä kolmen viikon ajan, mutta onneksi enää vain yhdeksän päivää. Yhdeksän ei ole melkein mitään. Ja sitten, 20 päivän päästä saan nukahtaa rakkaan kainaloon. Mutta sitä odotellessa koitan keskittyä paikallisiin hyviin asioihin. Tämä oli hieno hetki. Ja hieno päivä.

Miksi pidän Irlannista, no 7:
LAAVALAMPPU. Löysin jo kauan sitten yhden sekalaisia koriste-esineitä myyvän kaupan hyllyltä pienen laavalampun. Olen haaveillut laavalampusta jo vuosia, mutta koska sellainen on niin korni ja ruma esine, en ole sitä koskaan halunnut hankkia. Kuitenkin täällä Irlannissa kaikki on rumaa ja kornia joka tapauksessa, niin sillä ei ole niin väliä. Tänne sellaisen saattoi ihan hyvin hankkia. Tämä lamppu oli kaiken lisäksi sinivalkoinen, joten ostohetkellä olin täysin vakuuttunut, että se oli selvä merkki. Piti saada edes vähän Suomen värejä tänne Irlannin harmauteen. Joten ostin sen. Vaikka käytännössä neste on violettia ja laavamönjä keltaista (eli mielikuva on enemmänkin ruotsalainen), tuo lamppu on tuonut valtavan paljon iloa päiviini.