Pankki.

Kävin eilen iltapäivällä pankissa. Piti sulkea tili, tai järjestää niin, että se sulkeutuu sitten, kun olen lähtenyt. Pankkini on täällä erityisen hyvä, kaikki on ollut helppoa ja toimivaa. Tämä pankki lienee Irlannin ainoa asia, joka toimii näin hyvin. Toiseen pankkiin yritin avata tiliä kahdesti, eivät kelpuuttaneet minua. Tämä pankki hyväksyi heti. Tiskin takana istuva poika on hyvin nuori, mutta erityisen mukava. (Ja suloinen.) Hän on kaikesta päätellen ainoa, joka hoitaa virallisia juttuja tuossa toimistossa. Tämänkin.

Minuun on selvästi tarttunut vähän irlantilaisuutta. Siis suullisesti. Irlantilaisilla on sellainen omituinen tapa, että he sanovat aina tuttua tavatessaan "Hey, how are you." Se on nimenomaan toteamus, sillä kukaan ei koskaan jää kuuntelemaan mitä siihen vastataan. Tähän en ole vielä sortunut. Mutta samanlaisen tavan mukaisesti sanotaan "See ya!" kun erotaan. Sitä minä teen.

Kun olimme saaneet pankin viralliset asiat hoidettua, hyvästelin suloisen pojan ja olin jo kääntymässä kohti ovea. "See ya! No wait... I won't see you." Sanoin sen liian kovalla äänellä, joten koko pienen toimiston väki hiljeni. Tuijotimme toisiamme, poika ja minä, molemmat yhtä hölmistyneinä. Sitten jatkoin sönköttämällä jotain hyvästä joulusta ja palvelusta. Poika aloitti yhtä sekavasti "Have a nice rest of..." mutta vaikeni tajutessaan, ettei asiakkaalle voi toivottaa hyvää loppuelämää. Hän punastui. Minä häkellyin lisää. "Bye." Se oli kaikki mitä sain sanottua samalla, kun jo peruutin ovenkarmiin, ja kompuroin ulos. Vartija auttoi oven kanssa. Miten minä olen aina näin osaavainen?

Miksi pidän Irlannista, no 13:
PANKKI. Ja sen helppous. Ja sen suloinen poika. Irlannissa raha ei kasva korkoa, mutta ainakin tilin saa avattua (ja lopetettua) hyvinkin helposti.

P.S. Tänään on merkittävä päivä meille kaikille hipeille. Tänään on se odotettu maailmanloppu - ainakin as we know it. Odotan innolla kaikkia muutosten tuomia seurauksia. Ja lupaan raportoida kaiken kummallisuuden teille.