No eipä lähdetty tässä kunnossa seikkailemaan mihinkään, varsinkin kun taas sataa. Tällä sataa kyllä melkein joka aamu, mutta päivällä sitten taas keli paranee. Tuota on siis turha käyttää tekosyynä tai verukkeena laiskuudelle. Mutta tämä olo on kyllä edelleen niin kurja, että se kelpaa syyksi vielä yhteen lepopäivään. Silmät vuotaa ja kurkku tuntuu omituiselta, mutta kuumetta en saa nousemaan. Tietysti nyt en enää sitä tarvitsekaan, koska tänään pitää jo parantua, että huomenna voi mennä töihin.
Kahdeksan päivää jäljellä. Aika hurjaa. En voi uskoa, että kestin näin hyvin näin pitkään. Mutta olen oppinut ainakin sen, että ei enää koskaan vastavavaa. Ei ole mitään kunnollista syytä kiduttaa itseään tällä tavalla. Tein syksyllä päätöksen, että jään tänne vuoden loppuun, että pinnistelen neljä kuukautta, enkä anna periksi. Se oli varmasti ihan oikea päätös, ja olen suunnattoman ylpeä itsestäni, että tein sen, mutta silti. Eihän tässä ole mitään järkeä. Miksi pitäisi tieten tahtoen olla paikassa, josta ei pidä ja joka aiheuttaa ahdistusta? On paljon parempi tehdä sitä mistä tykkää. Ja nyt joku sanoo sillä vanhan kansan viisaudella, että kyllä joskus täytyy tehdä sellaisiakin asioita, joista ei pidä... No eikä varmana täydy. Se on valinta, ihan itsestä kiinni. Voi myös valita jotain muuta. Luottaa universumiin ja uskoa vetovoiman lakiin ja nauttia. Saada lisää asioita joista nauttii. Sellainen on paljon järkevämpää.
En kyllä enää ikinä tee näin tyhmiä päätöksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti