Heräsin yöllä kurkkukipuun ja paleluun. Luulin juttelevani jonkun kanssa asiasta, mutta toivon, ettei huoneessani oikeasti ollut ketään. Minä näin viimein omaa unta! Toyboy soitti minulle Skypella, mutten ehtinyt jutella, koska olin menossa ex-kihlattuni kanssa kauppaan. Kauppa oli jonkinlainen lähes tyhjä tiski, josta piti tilata annoksia. Täti siellä valkoinen paperimyssy päässään kasasi laskiaispullia muistuttavia jättimäisiä leivoksia. Ne näyttivät minusta vähän omituisilta, joten halusin tiedustella asiaa. Toiset olivat sitruuna-pihvi täytteellä ja toiset jollain itämaisen eksoottisella mönjätäytteellä. Molempiin tuli silti kermavaahtoa. Minua suututti kamalasti tuollainen. Kirosin, että eikö nämä irlantilaiset osaa edes laskiaispullaa tehdä oikein. Jälkeenpäin ajateltuna, ne jonkun toisen unet ovat kyllä olleet parempia, kuin tämä omani.
Täällä sataa vettä. Olen kipeä. Sänky narisee. Vapaapäivä. Tympii. Olisi taas tarjolla kaikki ainesosat kurjaan päivään. Mutta ajattelin murjottamisen sijaan katsella lisää elokuvia. Ja syödä suklaata. Molemmat auttoivat. Samoin pizza.
Mutta mikä auttoi vielä enemmän, oli Salaisuus. Katsoin sen pitkästä aikaa. Se on niin mahtava, että pitäisi katsoa useammin, minä kun olen hatarapäinen ja unohdan sen hienouden liian usein. Tuli aivan mahtava olo taas. Muistin jälleen mihin olen menossa, mitä tekemässä ja miksi.
Sain tänään postissa lisää joulukortteja ja yhden kirjeen. Sain myös paketin, mutta koska se ei tullut töihin, vaan tänne kotiosoitteeseen, minun pitää ensin matkustaa bussilla toiseen kylään ja sitten kävellä puoli tuntia jonnekin hevonkuuseen hakemaan sitä. Irlanti on kehitysmaa. Kirjaimellisesti tämä maa yrittää tappaa kaiken hyvän lahjan saamisen ilosta. En tiedä mitä on tulossa, en tiedä edes keneltä. Tiedän vain, että joudun ponnistelemaan suuresti ennen kuin paketti on minulla. Aion tehdä tämän uhkarohkean matkan huomenna, sillä minulla on vielä yksi vapaapäivä. Toivotaan, että olo paranee aamuun mennessä. Käyn samalla jouluostoksilla, aamulla ei varmasti ole niin paljon ihmisiä liikenteessa kuin normaalisti. En kyllä tarvitse mitään jouluista. Minulla on kaikki matkaan lähtevä valmiina.
Ja sellainen ilmoitusluontoinen asia, ihan nyt kaiken varalta, jos joku teistä ei ole vielä asiasta tietoinen. Niin ihana kuin postia onkin saada, sitä ei kannata enää lähettää tänne, sillä minä muutan. Tasan kahden viikon kuluttua. Melkoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti