Sunnuntai.

Selvisin ensimmäisestä viikostani Irlannissa. Tiedän sen varmaksi, sillä tänään on sunnuntai ja olen selvä. Tuntuu, että olen juossut 10 päivää putkeen, joten tämä viikonloppu oli erityisen ansaittu. 

Eilen kävin ostoskeskuksessa. Ja kun nyt sanon ostoskeskuksessa, tarkoitan sellaista jättimäistä aluetta, joka on täynnä kauppoja. Yksi aivan jättimäinen rakennus, täynnä erilaisia liikkeitä, jota ympäröi pienempiä suuria rakennuksia, jotka kaikki ovat siellä pelkästään ostamista varten. Kokonaisen kylän kokoinen alue kauppoja, jonne siis mennään autolla viettämään päivää ja käyttämään paljon rahaa. Se oli enemmänkin ostamisen keskus. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Alakerran Nallekarhun opasti ja näytti reitin, ja hyvä niin, sillä yksin olisin ollut aivan solmussa ja eksynyt. En ole koskaan ennen tullut kotiin taksilla kauppareissulta. Mutta jos ostaa niin paljon, se on huomattavasti viisaampi vaihtoehto kuin ruuhkabussi. Minua yllätti kuitenkin eniten se, että minä itse ostin vain vähän asioita. Tossut, sen töpseliasian, jonka avulla suomalainen töpseli käy irlantilaiseen seinään, kynttilöitä, bussikortin ja käsirasvan. Kaikki olivat ostoslistassa, ja jätin herätteet tällä kertaa. Ja siitä syystä olen hyvin ylpeä itsestäni. 

Päivällä tuli tosi kodikas olo, kun käveltiin kämppiksen kanssa jossain kauppojen välillä ja tyyppi vahingossa alkoi puhua minulle tanskaksi. Ihan en vielä ymmärtänyt, mutta kivalta kuulosti silti. Nallekarhu on myös koitunut minun turmioksi. Olen lihonnut jo viikossa useita kiloja. Osittain koska en ole liikkunyt yhtään (paitsi bussilla), osittain koska olen syönyt ihan mitä sattuu, ja osittain, koska Nalle saa minut ylipuhuttua tilaamaan pizzaa ja ties mitä aivan liian usein. Voi minua selkärangatonta pullukkaa. Mutta annoin armoa kuukauden. Sen verran kestää kotiutua tänne ja saada arkiset asiat rullaamaan. Sitten alkaa kova kuri. Vaikka toisaalta... Pitää olla pikkusen pläski, pläski!

Tänään ohjelmassa on vielä seinän maalaamista. Jos huvittaa. Sunnuntaina pitää olla rento. Olin reipas tyttö ja join koko punaviinipullon eilen illalla, joten nyt minulla on hirmu hieno kynttiläpullo. Se sopii tosi hienosti tuleviin valkoisiin seiniin. Tämä huone on varmaankin koko Irlannin ainoa valkoinen huone, sen verran ihmeissään kaikki ovat olleet värivalinnastani. Tuntui omalta, eikä minun tarvinnut sitä edes miettiä. Täällä on kaikki niin värikästä. Naapuritkin. Antakaa minun olla väritön. Tai ainakin valkoinen. (Ja sanon tuon siinä epärasistimaisessa merkityksessä.)