Väsy.

Kaksi lintua tuli istumaan minun ikkunalaudalle. Siinä ne nokkailivat ja pöyhivät itseään auringon lämmössä, kunnes taas lensivät tiehensä. Täällä on kauniita lintuja. Ne paikalliset "varikset" ovat täysin mustia ja "räksät" puolestaan tummia ja hassun pilkullisia. Niitä on molempia kaikkialla. (Kiti nauraa nyt, kun en tiedä näidenkään lintujen oikea merkkiä.)

Minä olen nyt kipeä. Enemmän kuin normaalisti. Kävelin tänään reippaana töihin ja kaikki oli maailman parhaimmin. Aurinko paistoi ja olin iloinen. Ei tullut edes pupuja vastaan. Sitten ehdin olla töissä ehkä tunnin ja yhtäkkiä oli kamala olo. Kuume nousi kohisemalla. Lähdin kesken päivän kotiin. Ihme, että jaksoin bussipysäkille kävellä. Bussilippu ei toiminut. Ainakin luulen niin, tosin saattoihan sieltä olla rahatkin loppu. Kuski kuitenkin nyökytti päätään merkiksi, että peremmälle vain.

Kotiin tullessa vain kaaduin sänkyyn. Heräsin hetki sitten. Ensin vähän ärsytti, että pitää olla kipeä juuri nyt, kun töistä oli iso porukka menossa katsomaan stand uppia. Mutta ei enää. Tajusin, että tämä on minun ensimmäinen oikea koti-ilta. Punainen auringonlasku, kynttilöitä ja oma viihtyisä huone. Teetä ja sympatiaa ja rauhoittumista. Sitä minä nyt tarvitsin. Keho on kyllä viisas. Ihan selvästä minun piti levätä, ja kehoni tiesi sen. Ei kai se muuten olisi minua tällä tavalla kaatanut punkkaan.

Meille muutti myös uusi kämppis. Ruotsalainen tyttö. Ikävä uutinen on se, että nyt Muusikko lähtee pois. Ensin vain keikalle Tanskaan ja jenkkeihin, mutta sitten töihin Lontooseen. Tyhmää.

Löysin uuden italialaisen TV-kanavan, josta tulee kaikkia hyviä poliisisarjoja. Niinpä tänään vain virkkaan pipoa ja "opiskelen" italiaa katsomalla tuota kanavaa. Muuhun ei kyllä ole edes energiaa, mutta mitä siitä. Tämä on just hyvä näin. Tämä huone tuntuu tänään ihan kodilta, ja sen parempaa ei olekaan.

Dublin. (Täytekuva, ei liity aiheisiin.)