Soulmate.

Olen suunnitellut kevättä ja syksyä ja ensi viikkoa ja seuraavaa kesää ja harrastuksia ja kodin järjestyksiä ja kampausta ja montaa muutakin asiaa. Nallekarhu tuumasi eilen, että mitä jos et enää suunnittelisi asioita, vaan alkaisit ihan vaan elää ja nauttia. Mitä ihmettä? Voiko niinkin tehdä?

Niin kivaa kuin minkä tahansa suunnittelu onkin, onhan se joskus ihan hyvä myös poiketa suunnitelmista (tai edes suunnittelemisesta) ja vaikka vain kokeilla miltä se tuntuu. Tuli mieleen se omituinen päänsisäinen keskustelu viime kesältä, kun näin ne juuret. Se oli mahtava hetki. Ja se oli mahtava nimenomaan siksi, että olin niin täysin mukana siinä hetkessä. Sellaista lisää!

Olen tämän viikon opiskellut rakkautta. Tuo kurssi on jotenkin niin mahtava. Sitä luetaan kappale päivässä ja tehdään harjoituksia. Kirjoittamista ja meditointia ja sitä samanlaista visiointia, jota Salaisuus opettaa. Lempipuuhiani. Olen aina sanonut, että minun miehen pitää olla myös paras ystäväni. Että minulle ei riitä vain se mies, pitää olla paljon muutakin. Ja tämä kurssi oikeastaan opastaa juuri sitä, kuinka muuttaa asennettaan ja tapojaan niin, että se todellinen soulmate voi astua elämään. Olen siitä aivan innoissani.

Kirjassa on hyviä pointteja aiheesta. Esimerkiksi kuinka ihmiset usein sotkevat tuon "kemian" siihen syvälliseen yhteyteen, jota sielunveljen kanssa on. Tunnustan heti. Käsi pystyyn useiden virheiden merkiksi. Olen ollut himojen vietävissä, ja sitten erehtynyt luulemaan sitä joksikin todelliseksi. Soulmate on se, jonka kanssa on yhteinen suunta elämälle, jonka seurassa on mukava ja helppo olla. Se on sitä, kun molemmat aidosti pitävät toisistaan, ei vain siksi mitä toinen tekee tai edustaa, vaan mitä toinen on. Yllättävän moni sivuuttaa tämän. Tyytyy siihen ihan hyvään, jonka saa. Ja onhan sekin ihan OK, jos se riittää. Kyllä sitä voi kai oppia rakastamaan toista ajan kanssa. On niin monta eri syytä olla suhteessa. Minä tarkoitan vain, että minulle se ei riitä. Tässäkin asiassa pitää olla niin kranttu.

Mutta mistä ihmeestä minä löytäisin miehen, joka haluaa reissata ennemmin kuin rakentaa uraa yhteen paikkaan, joka haluaa kodin eikä vain näyttävää taloa, joka elää hetkessä ennemmin kuin tekee vuosikymmeniä kestäviä suunnitelmia, joka arvostaa rakkautta enemmän kuin rahaa? Mistä löytäisin miehen, joka saa minut nauramaan ja huutamaan, antaa minulle yhtä paljon omaa aikaa ja etäisyyttä kuin läheisyyttä ja rakkautta? Sen, jonka seurassa voisin olla täysin oma itseni.