Toiveita.

Tajusin taas eilen jotain omituista itsestäni. Tuli sellainen kiusallinen Déjà vu. Muistin, kuinka Italiassa asuessani istuin pienessä huoneessani, pienen pöydän ääressä, tuijotin ikkunasta syrjäisen kylän maisemaa, kirjoitin vihkooni listoja, haaveilin ja suunnittelin tulevaa. Tiesin tarkalleen minkälaisen asunnon haluan, kun palaan Suomeen. Tiesin tarkalleen minkälaista elämää sitten aion elää. Listasin huonekalut jotka minulla jo on, ja mitä vielä tarvitsee hankkia. Se oli sellainen voimaannuttava leikki silloin, kun Italia ahdisti eniten. Siitä on jo yli kymmenen vuotta. Tietenkään mikään niistä asioista ei toteutunut, se ei tainnut olla edes tarkoitus. Kaikki näytti niin erilaiselta sitten kun viimein Suomeen palasin. Se ei ollut ollenkaan niin hienoa, kuin olin kuvitellut.

Nyt kun istun täällä pienessä huoneessani, pienen pöydän äärellä, tuijotan ikkunasta syrjäisen kylän maisemaa, kirjoitan listoja vihkooni haaveillen... Huomaan haaveilevani täsmälleen samasta asiasta: kodista. Ehkä se johtuu siitä, etten ole vielä kotiutunut tänne kokonaan. Tai ehkä siitä, että tiedän lähteväni pois. En nyt, mutta joku päivä. Joka tapauksessa, vaikka haaveeni ovat samat kuin yli kymmenen vuotta sitten, nyt se kaikki tuntuu jotenkin todellisemmalta. Itse asiassa ajatukset eivät ole enää haaveita, vaan selkeä tavoite. Minulla on sama suunta, mutta myös oikeat työkalut tavoitteeseen pääsemiseksi. Tuntuu tosi aikuiselta.

Aika moni muukin asia muistuttaa Italiasta. Talot ovat aika kylmiä ja täällä joutuu pitämään paljon päällä sisälläkin. Juon myös jatkuvasti teetä, joka on täällä aivan erityisen hyvää. (Sitä join Italiassakin, koska Nishalla oli kytköksiä Englantiin, josta tuli aina isoja eriä maailman parasta teetä.) Täällä nautin samalla tavalla pienistä asioista, ilman maallista omaisuutta. Se on kyllä tosi hienoa, mutta miksiköhän sitä ei osannut toteuttaa Suomessa? Vaikka minua ei millään muotoa voi nimittää materialistiksi, kyllä sitä tavaraa ympärille kertyi. Se kävi varsin hyvin ilmi kuukausi sitten, kun piti kaksi kuormaa tavaraa liikuttaa.

Siirsin seinän maalaamista suosiolla seuraavaan viikonloppuun, sillä aloitin viimein kirjan kirjoittamisen. Siis sen ensimmäisen. Tai kai se on enemmänkin muokkausta kuin kirjoittamista, mutta menee samaan kategoriaan. Matkustin eilen Milanossa ja Trevisossa. Ei juuri auttanut vähentämään Italiaikävääni, mutta se vie minua kohti tavoitteitani. Päätin myös tehdä sellaisen aikataulun tulevalle talvelle. Sellainen toimi siellä Suomessa niin hyvin, joten miksi ei toimisi täälläkin? Minun on käytävä töissä

Sain idean ja nyt haluaisin saada teiltä hienoja postikortteja. Ne tulevat vaikuttamaan vahvasti kotiutumiseeni (joka on jo hyvällä alulla), taiteen tekemiseen, sekä hyvään mieleen. Muuta sääntöä ei ole, kuin että kortin pitäisi olla mustavalkoisella kuvalla varustettu, ja tietysti sisältää ihania terveisiä Sinulta sieltä Suomesta. (Tai missä ikinä tätä luetkin.) Kaikista parasta olisi tietysti valokuva sinusta, mutta se taitaa olla näin digiaikana melko isosti vaadittu. Kun pitäisi sellainen paperiversio olla. Mutta jos nyt innostut, niin kortteja voi lähettää osoitteella:

i niin kuin ilona.
70 Park Boulevard
Tyrrelstown
Dublin, 15
Ireland