Hippi.

Aika on luonnon keino estää kaikkea tapahtumasta yhtä aikaa.
Viime aikoina se ei ole oikein toiminut.

Lainaus kirjasta 'Kerralla valmista'. Luen sitä taas. Kolmas kerta toden sanoo. Postin mukana tuli paketti Suomesta saakka, tämä oli yksi sen sisällöstä. Ihana kirja. Aion saada taas elämäni ruotuun sen avulla. Niinpä rakensin keskeneräisten asioiden keräyspisteen, päivitin kalenterin, luin keskittyneesti ohjeita, tein listoja, järjestelin ja siivosin.

Mitä enemmän mielessä on asioita, sitä vähemmän saa aikaiseksi.

Olen elävä todiste siitä. Minun mieli on aina hyvin täynnä. Moni asia on kesken. Mutta silloin kun kirjoitan kirjaani, kun todella keskityn ja uppoudun tarinaani, silloin syntyy hemmetin hienoa tekstiä. Hukkaan kaiken ympärilläni. On vain minä, Mac ja Italia. Ja muutama ajatus matkaan liittyen. Se tunne on upea. Ja ilmeisesti sen tunteen voi saada mitä tahansa tehdessä. 

Aion ainakin yrittää. Tämä elämä on muutenkin jo niin ihmeellistä, joten miksi se ei toimisi? Olen ylittänyt itseni jo nyt niin suunnattomasti, että en masennu kenenkään kritiikistä, tuli se kuinka tärkeältä ihmiseltä tahansa. Minä olen löytänyt sen jonkin, mikä oli pitkään hukassa. Ja löysin sen ihan itse. Termiä en kuitenkaan sille keksi... Ehkä se on suunta. Juu, suunta on hyvä termi sille. Enkä tarkoita tätä matkaani.

Löysin viimein ne Keijukortit. Nimi on kyllä minusta ihan harhaanjohtava, koska keiju viittaa sellaiseen pieneen siivekkääseen satuolentoon. Tämä on kyllä erikoista. En ole koskaan ollut minkäänlaisten fantasiajuttujen ystävä (vaikkakin fantasion Toyboystani tuon tuosta). The Faeries' Oracle on jotain aika paljon enemmän. Se on kyky nähdä ja tuntea ja tietää enemmän, sellaisella leikkisällä ja iloisella tavalla. Hippien höpinöitä voisi joku sanoa, ja varmaankin olisi ihan oikeassa. Mutta se on silti osa minun oikeaa suuntaa. Koska minähän olen hippi.