Urheiluhullu.

Minä hommmasin salikortin. Olen nyt ihan oikea jäsen. Aivan työpaikkani lähellä on jättimäinen fitness center, jonne en varmasti olisi koskaan omin päin mennyt. Kaikki merkit viittasivat juuri niihin asioihin, joita olisin ehdottomasti halunnut välttää. Mutta ensin työkaveri alkoi puhua käyvänsä siellä, ja että minunkin kannattaisi. On hirmu hyvä paikka. Sitten Nallekarhu aloitti kuntoilun samalla salilla. Joten lopulta kävin tutustumassa. Ja oikeassa he olivat, paikka on tosi mukava. Joten minkäkin liityin urheilijaksi. Ja täällä minä nyt käyn.

Aluksi se oli kamalaa. Ensin mennään yhdellä kortilla systeemiin sisään. Laitteet taas piippailevat. Sitten sama kortti laitetaan pukukopin oven lukon sisäpuolelle, jotta sen ulkopuolella oleva avain irtoaa, ja oven saa lukkoon mennessään suorittamaan. Itse punttisali oli myös haastava. Hirvittävästi laitteita, joita en ymmärtänyt. Mutta sinnekin pitää mennä sisään kortilla. Tämä on tietysti eri kortti kuin se joka jätetään kaappiin. Kun aloitan, minä laitan kortin laitteeseen ja se kertoo paljonko säädän mitäkin asiaa. Sitten kun alan tekemään, se laskee ja neuvoo. Joskus myös komentaa. Käytä enemmän käsiä! Polje voimakkaammin! Mutta se on hyvä, sillä minä pärjään paremmin selkeiden ohjeiden kanssa. Juoksumatossa voi vaihtoehtoisesti myös katsoa televisiota, jos ei halua seurata reittiä tai kaloreiden kulutuksia. Alkuverryttelyn aikana opin, että pieni tyttö oli kaapattu ja neonkeltaisiin pukeutuneet poliisit olivat eristäneet jonkin alueen, ja että tyttöä kovasti etsittiin jonkin joen luona. 

Sain hienon minulle suunnitellut saliohjelma. Todella mukava tyttö neuvoi kuinka laitteita käytetään ja minkälaisia liikkeitä voin tehdä. Sitten menin uimaan. Se oli aivan mahtavaa! Heti välittömästi muistin miksi rakastan vettä. Uiminen oli mukavaa, vaikka tuli suonenvetoja jalkoihin joka ainoalla pätkällä. Se oli toki vähän kurjaa, mutta aina siihen asti uiminen tuntui tosi hyvältä. Tutustuin kahteen australialaismieheen altaan päässä. Juteltiin vaikka mitä, ja epähuomiossa tein jonkinlaisen sopimuksen, että kuukauden päästä pystyisin uimaan kerralla sen minkä nyt jaksoin yhteensä. Eli ilman niitä päätytaukoja. Uiminen on raskasta. Mutta annoin armoa ensikertalaiselle. En ollut käynyt altaassa ehkä 20 vuoteen. En tiedä miksi, sillä vesihän on mun juttu. Tein juuri jonkun testin, ja se kertoi mikä eläin olen. Olen viisas valas. Näin se sanoi:

Olet sielultasi valas, merten lempeä jätti. Äänesi kantaa kilometrien päähän, vaikket edes korota sitä; joudut harvoin konflikteihin, ja ratkaiset ne mieluiten lempeästi. Et etsi riitaa etkä valokeilaa, vaikka se tarkoittaisi, että olet toisinaan se, jota ei huomioida. Silmäsi ovat kenties pienet, mutta sydämesi valtava. Nnäetkin asiat mieluumin sydämelläsi silmien sijaan.

Kyllä minä tuon allekirjoitan.