Viikko oli vähintäänkin hämmentävä. Humputeltiin, joten salille en ehtinyt lainkaan. Töissä oli mieletön kiire, varsinkin yhtenä päivänä, kun iski joku globaali jättiongelma. Puheluita tuli parissa tunnissa reilusti yli sata. Pientä haipakkaa. Olin niin poikki koko viikon, etten voinut edes blogia päivittää. Mutta vaikka mietinkin ihan vähän aikaa sitten, että ilmeisesti silloin tietää tulleensa vanhaksi, kun alkaa rakastaa hiljaisuutta, niin se mitääntekemättömyys on silti pahinta. Joten nautin viikosta kaikesta huolimatta suunnattomasti.
Raskas työ, raskaat huvit. Mietin aina ennen, että tämä oli joku äijämiesten selitys silmittömälle ryyppäämiselle ja junttikäytökselle. Mutta täällä on alkanut tuntua, että minäkin tarvitsen välillä silmitöntä irrottelua. Senkin vuoksi oli hyvä viettää tällainen viikko. Ja nyt sitten levätä viikonloppu hiljaisuudessa sen päälle.
Päätettiin käydä Suharin ja Abrahamin kanssa Guinnessin tehtaalla. Tätä reissua oli suunniteltu jo useita viikkoja. Viimein torstaina sitten töiden jälkeen hypättiin bussiin. Abraham oli jo keskustassa vastassa. Vähän oli nälkä, joten päätettiin haukata jotain pientä mennessä, eihän sinne hyvän äärelle sovi tyhjällä vatsalla mennä. Siinä ruokaa odotellessa sitten tutkittiin esitettä, joka matkalla oli mukaan napattu. Kävi ilmi, että koko tehdas oli menossa kiinni. Näin sesonkiajan ulkopuolella sisään pääsi vain viiteen asti. Sanovat, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. En tiedä kertooko tämä nyt enemmän meidän suunnitelmista vai tuosta typerästä sanonnasta, mutta tehtaalle ei päästy.
Perjantai-iltaa vietin Kupu kaverin luona oluesta ja seurasta nauttien. Meidän lisäksi töistä mukana oli Voimanainen, Pete, maailman suurin norjalanen ja sen outo tanskalainen kaveri. Ilta oli hillittömän hauska, syötiin niin paljon herkkuja, että taisi tulla kuukauden kiintiö täyteen. Nautin paljon. Niin paljon, että yhä väsyttää.
Olipa muuten taas mukava lukulukema, kun avasin blogin pitkästä aikaa: 25052.
Kiitos siitä teille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti