Minulla oli eilen elämäni ensimmäinen Skype haastattelu puhelimella. Kuulostaa hullulta, mutta niin se kuitenkin meni. Aivan käsittämättömän hyvännäköinen mies siellä kuvan toisella puolella availi suutaan, mutta ääni ei toiminut. Joten hän sitten vain päätti soittaa puhelimella, vaikka katseltiin koneen kameroita. Saa niinkin tehdä.
Illalla juttelin sen minulle uuden sivuston kautta ja koko ajan sain jotain aivan ihme tyyppejä vastaan, muun muassa pankkiiri, joka tykkäsi masturboida töissä (New York) ja 13-vuotias "mies" jonka kotipaikkaa en edes kysynyt. Kyllä, olen ikärasisti. Olin jo täysin luovuttamassa, koska selvästi tuo sivusto ei ole tehty normaaleille ihmisille. (Ja hei nyt ei sitten laiteta yhtään kommenttia, jossa kyseenalaistetaan minun normaalius!) Päätin kuitenkin kokeilla onneani vielä kerran. Ja se kannatti. Tapasin mukavalta ja järjissään olevalta vaikuttavan miehen. Vaihdettiin valokuvat ja myöhemmin vielä soiteltiin Skypella. Joskus näköjään käy hyvinkin, kun jaksaa sitkeästi yrittää.
Nukuin niskani taas jotenkin ihan kenoon. Ja ihan siitä innostuneena päätin kuunnella Jim Rohnin juttuja heti aamusta. Tyypillä on niin mahtava tapa esittää asiansa, että ei voi hymyilemättä kuunnella. Ja kun asian sisältökin on aina jotenkin niin mielenkiintoista ja hyödyllistä, niin mikäs sen parempi tapa aloittaa päivänsä.
Tänään osui ehkä eniten tällainen yksinkertainen ajatus: It's all risky. Aihe sopinee myös tähän 13. päivä ja perjantai teemaan. Jotenkin monet (ja varsinkin minä) jättää usein asioita tekemättä riskien pelossa. Ei uskalla ottaa sitä riskiä. Mutta Jim kertoi, että KAIKESSA on riskinsä. Siinäkin, että ei tee mitään. Syntymästä asti, joka tilanteessa, riskitekijöitä kaikkialla. Ja silti sitä vain pitää porskuttaa eteenpäin. Ellei tee niin, jää paikalleen ja sitä riskiä minä en ole valmis ottamaan. Joten tänään lakkaan miettimästä "entä jos" ja ihan vain teen ja menen.
Yksi tuttavani sanoi aina, että kiire lähtee penottamalla. Siinä oli ilmeisesti sellainen ajatus taustalla, että kun odottaa tarpeeksi, niin on liian myöhäistä joka tapauksessa. Eipä tarvitse enää edes yrittää. Ei se kaveri kyllä kovin paljon riskejä elämässään ota, päinvastoin pelaa täysin varman päälle aina. Ja mikäs siinä jos sellaisesta tykkää. Mutta minulle on tullut sellainen tunne tässä lähiaikoina, että nyt pitää jo mennä eteenpäin. Ja se mikä minua on pidätellyt on juuri tuo. Riskien pelko. Joten ei enää sellaista, kiitos.
Make today ridiculously amazing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti