Uusia värejä ja makuja.

Sain kuulla maanantaina väreistä. Siis, että minun pitäisi ottaa värit elämääni. Sain silloin eriväriset kynnet ja niitä katsellessa totuttelin ajatukseen muutaman päivän. Vaikka olin eilen aivan superväsynyt, niin raahauduin siitä huolimatta keskustaan iltapäiväksi. Olin niin sekava, että laitoin mekon päälle. Tosi moni muukin asia meni ihan toisella tavalla kuin suunnittelin. Niinpä harhailin sinne tänne saamatta mitään aikaan. Vaan sitten löysin ne värit. Kävin ihan oikeasti ostamassa itselleni väriä. Ensin kynsiin ja sitten korviin. En tarkoittanut sitä, mutta hei perhoset. En voinut vastustaa niin korneja korvakoruja, kun olen tässä pari päivää juuri perhosfilosofiaani pohdiskellut, hionut ja syventänyt. Mutta sen jälkeen tilanne karkasi aivan täysin hallinnastani. Ostin jättipuuhelmet, turkoosit. Tuossa lauseessa on niin monta virhettä, että en itsekään sitä pysty uskomaan. Mutta niin siinä kävi.

Värejä väärentävä kuvatodiste. Silti epäilyttävää.

Kukaan ei kyllä usko että käytän noita, mutta lupaan tehdä niin. Itse asiassa korvikset olivat minulla korvissa jo eilen. Ja lakatkin on sudittu kynsiin. Ja itse asiassa... Nyt on kyllä puuhelmetkin paikallaan kaulassa! Huomasin illalla, että ne tekevät minusta yhä vain luovemman. Joten päätin käyttää niitä nyt täällä tilapäiskotioloissakin. (No, ainakin täällä.)

Menin nyt näissä uudistuksissani niin pitkälle, että kävin hakemassa värikästä ruokaa, nimittäin Lempiruokaa Tallinnasta. Minulla ei varsinaisesti ole sellaista, mutta sen niminen on lähin kauppani ja kaverin suosituksesta kävin ostamassa borssikeittoa. Se on kuulemma siellä erityisen hyvää. Ihan innostuin. Tämä oli tietysti sellainen lämmitettävä versio, mutta silti. On tämä aika suuri askel, että ylipäätään kokkaan jotain värikästä. Muistin heti alkuhöyryistä sen omituisen hajun ala-asteen ruokalasta. Sain kai samalla vastauksen siihen miksi en ole tehnyt tätä aikaisemmin. Mutta nyt tein. Ja söin melkein kaiken. (En tiedä kuinka monelle se annos oli tarkoitettu.) Suureksi yllätyksekseni soppa oli aivan sairaan hyvää! Ja kun sotkin siihen mukaan sitä valkoista mönjää (joka on nimeltään smetana - Emma taas paikkasi tiedoillaan), niin olin aivan ihmeissäni näistä vasta ilmestyneistä kokkaustaidoistani. Täytyy aivan ehdottomasti tehdä tämä juttu uudestaan. Ja kun ottaa huomioon, että tuo soppa, valkoinen mönjä ja savujuuston kimpale maksoivat yhteensä alle neljä euroa, niin sanoisin, että tämä oli hyvien löytöjen päivä.

Lisätodisteita. Ehkä yhä vain epäilyttäviä.