Seppo vei minut torstaina mukanaan lelukauppaan ja myönnän olleeni aivan kuin Liisa ihmemaassaan. Siellä on niiiiiin paljon kaikkea ihanaa! Miksi aikuisilla ei voi olla tuollaisia juttuja? Tosi tyhmää, pitäisi olla. Ajattelin, että voisin tehdä sellaisen paikan. Mutta sitten muistin, että minullahan on jo se Huone 13. (No, tavallaan.) Sen tarkoitushan oli alunperin olla sellainen aikuisten leikkipaikka (ilman sitä rivoa merkitystä). Meillä oli siellä ensimmäisessä versiossa keinukin sisällä, todellinen menestys!
Huone 13 (2013) ja iloinen asiakas. Ja se keinu.
Joka tapauksessa, minä löysin nuo sarjakuvan lemmikit Sepon kanssa torstaina. Siitä ei ollut epäilystäkään. Kun näin Artturin, minä tiesin. Ja sitten Oivakin löytyi pohdinnan jälkeen, sieltä muiden lammasten joukosta. Arka kun on, niin ei heti uskaltanut tulla esiin. Mutta se oli hieno hetki. Tunsin itseni todella luovaksi. Joten, tässä he nyt ovat. Vain ja ainoastaan Sinua varten, arvoisa lukija!
Pirullinen Artturi ja lempeä Oiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti