Rivo runo.

Löysin viikonloppuna yhden parhaista runoistani. En voi sanoa että "kirjoitin" koska enhän minä niitä kirjoita. Minä vain löydän oikeat sanan ja järjestyksen. Jäin taas ihan koukkuun. Tuo on addiktoivin harrastus mitä minulla on koskaan ollut. Tämä viimeisin on omistettu ihmiselle, josta en ensin pitänyt ollenkaan, mutta johon tutustuin melkein vaihingossa ja jonka kanssa nykyään keskustelen hyvinkin usein ja monenlaisista asioista. Ja josta myös pidän. Tämä on melko harvinaista, sillä yleensä ensivaikutelmat pysyvät tosi tiukasti.

Rivoja runoja tekeillä. Keskimmäinen on kaunein,

mutta oikeassa laidassa on se paras.

Tein eilen todella ärsyttäviä tehtäviä. Haastavia ja raivostuttavia. En silti antanut periksi. Siihen meni liian monta tuntia, väsytti ja ketutti, mutta tein ne silti. Koska ne oli tehtävä. Muuten olisi mennyt jatkosuunnitelma puihin. En ole ollenkaan varma onko jatkosuunnitelmani alkuunkaan oikea, mutta se on joka tapauksessa ainoa mikä minulla tällä hetkellä on. Tietysti on mahdollisita, että juuri tänään on se päivä, kun keksin paremman, koska Astrokalenterikin lupasi minulle vuoden mehukkainta ideaa. Tavallaan.

Vuoden mehukkain idea syntyy tänään, jos se yleensä on syntyäkseen ja siksi kannattaa pitää kynä ja vekselihakemus saatavilla, missä sitten kuljetkin. Menestystarinaksi muuttuakseen ideasi vaatii välittömiä toimenpiteitä ja usein myös hiukan kahisevaa.

Varmaankin parasta lähteä siis liikenteeseen. Muistikirja minulla on mukana aina, joten sen ei pitäisi olla ongelma. Olen nyt valmis välittömiin toimenpiteisiin. Ja minulla on siihen koko päivä aikaa.