Palanut bataatti.

On päiviä, jolloin mikään ei mene niin kuin suunnittelet. On myös päiviä kun huomaat, että mikään ei mene niin kuin suunnittelet, vaan käsittämättömän paljon paremmin. Enpä olisi toissayönä sängyssä pyöriessäni ja unta odotellessani voinut mitenkään kuvitella näitä tulevia käänteitä. En vaikka tein pitkästä aikaa selkeän suunnitelman koko päivälle, aikataulutin toimintani ja tein hyvin suorat suuntaviivat.

Alku meni ihan niin kuin pitikin. Ensin kirjoitin blogin, sitten soitin työpuhelun, kävin suihkussa ja tapasin Annaa. Sain hienon kampauksenkin. Sitten se kaikki meni omituiseksi. Jehovan todistajat ilmestyivät ovelleni. Eihän sellaista oikeasti enää tapahdu, en tiennyt että niitä vielä juoksentelee irrallaan. Lupasin näille miellyttäville pojille, että ajattelen Jumalaa sitten vaikka ihan keskenäni. Eihän siinä, kiitos että kävitte tarkistamassa kantani asiaan. Yhä on tallella.

Olin sopinut jo aikaisemmin tapaamisen keskustassa kuvittavaan yritykseen. Alkuperäinen syy tapaamiselle oli vähän jo mennyt ohi, kun aikaa oli vierähtänyt, mutta halusin nyt kuitenkin käydä siellä pyörähtämässä. Menin toimistoon hieman ajoissa, puoli kolmeksi. Tapaaminen päättyi melko tarkalleen kello puoli kaksitoista.

Oli melko vaikea pysyä aiheessa, jota ei oikeastaan oltu edes ennalta päätetty. Puhuttiin kuvittamisesta ja linkeistä ja opeista ja vanhemmista ja menneisyydestä ja väreistä ja suunnitelmista ja chakroista ja muutoista ja sopeutumisesta ja suunnista ja tavoista ja ajattelusta ja ihmisistä. Sitten tuli nälkä. Sain kutsun tuliselle bataattikeitolle. En tiennyt mitä se tarkoittaa, joten otin ilolla kutsun vastaan. Mutta sitä ennen piti kävellä lavan kanssa muutaman korttelin päähän miellyttävään valkoiseen Luostarikoppiin.

Siellä minä sitten seisoin paksuun vilttiin kääriytyneenä, jättivillasukat jalassa, kuorimassa bataatteja. Aivan mahtavaa! Oranssia ruokaa valmistellessa jutut sen kuin paranivat. Puhuttiin oppimisesta, henkisyydestä ja virheistä. Tarot kortit olivat mukana jutussa, kuten ilmeisesti muutama henkiolentokin. Asiaa riitti sen verran paljon, että se bataattimöyhös paloi ihan mustaksi kattilan pohjaan. Aivan selvästi kokkaustaitoni tulevat mukanani osaaviinkin keittiöihin. Vaan eipä hätää, taloudesta löytyi toinenkin kattila, jolla hommaa saattoi jatkaa. Minä sain vielä käyttää survinta, joten tuntui kuin olisin aivan oikeasti ollut mukana tässä kokkausprojektissa.

Keitoksesta tuli hurjan tulista ja maukasta, ja söimme sen juhlavasti kullatuista astioista. Testasin myös jonkinlaista lihaa, joka maistui savulle ja oli kylmää. Kaikki oli niin juhlallista ja hienoa ja hyvää. Sain vielä kotiin viemiseksi kaksi pahvilaatikkoa ja eriväriset kynnet. Aivan käsittämätön päivä ja ilta ja melkeinpä yökin, kun meni niin myöhään.

Viime päivät ovat kyllä olleet hyvin rikkaita. Menee viikko kaiken oppimani käsittelyyn. Kun lopulta pääsin takaisin tilapäiskotiini, istuin vain kuuntelemassa musiikkia ja tuumasin, että näin sen kyllä pitikin mennä. Jos ei kaikkien olleiden, tulleiden ja tulevien ajatusten seasta löydy se vuoden mehukkain idea, josta astrokalenteri minulle kertoi, niin sitten sitä ei kyllä tarkoitettu tulevaksi.

Bataattikeitos, osa 1. Hieman saanut jo nesteytystä

ensiavuksi sen jälkeen, kun minä ronkin haarukalla

ennakkomaistiaisia. (Niitä jotka kattilasta irtosivat.)