Kotiutumista.

Kannatti haluta niitä hyviä unia. Heräsin tänään hämmentävästi erittäin virkeänä, kun olin nukkunut hyvän 10 tunnin yön. Toinenkin toiveeni toteutui, nimittäin jotenkin kummallisesti kaikille tavaroilleni löytyi säilytyspaikka. Sain taidekaaoksenkin hallintaan, hienosäätöä vailla. Tänään haetaan Elinan kanssa ihan viimeiset laatikot ja se oli sitten siinä.

Eilen kotiin tullessa joku naapureista tuli pihassa vastaan. Tervehdin, johon hän vastasi: "Oletko sinä se ilona?" Olen... Juu, alan olla kuuluisa. (Tai sitten tämä on pieni talo, jonka kaikki asukkaat jo tietävät, että ilona asuu täällä kuukauden.) Ystävällinen naapuri kertoi olevansa käytössäni jos tulee kysyttävää, tai mitä nyt ikinä. Olen melko varma, että hän tulee käymään joku päivä. Seinänaapurin tapasin myös jo aikaisemmin, koska hänen koira tunki väkisin tutustumaan, kun kannoin tavaraa sisälle. Koira oli kyllä lainassa, mutta silti.

Tämä asunto on ihana. Varsinkin, kun nyt olemme vähän jo ehtineet tutustua toisiimme. Olen vakuuttunut, että tämä kuukausi yksin tuli erittäin tarpeeseen. Puolitoista vuotta olen elänyt muiden ihmiset kanssa. Ihan mukavien, mutta silti vieraiden. Se on henkisesti rankkaa. Ja vasta nyt, kun saan olla täällä täysin omassa rauhassa, omassa hiljaisuudessa... Hermolomalla. Nyt sen vasta huomaa kuinka paljon tätä olen kaivannut. Ihana Joona kun keksi, että voin tänne tulla!

Joulukuu alkoi vähän varkain. Minulla ei ole tänä vuonna joulukalenteria. Enkä ole vielä ehtinyt sisustaa joulua. Olen jo kaksi päivää myöhässä. Mutta hei, tämä on poikkeustilanne. Alkanut viikko voi vielä olla vähän kiireinen. Pitää selvitellä asioita ja järjestellä tätä täällä olevaa omaisuutta. Ja sitten torjantaina on ne pikkujoulut ja lähtöjuhla. Mutta sitten. Sen jälkeen vastustan kaikkea mikä edes hitusen viittaa kiireeseen ja stressiin. Tässä asunnossa on kuusi eri paikkaa missä voi löhöillä. Aion testaja jokaista niistä joka päivä.

Mutta ensin se muutto kunnialla loppuun.