Huomasin, että tätä vuotta on jäljellä sata päivää. Ihana auringonpaiste, vaikka taivas on synkkä. Sieltä se valo puskee jostain pilven rakosesta seinälleni heti aamusta. Aika mahtavaa. Vaikka minulle pahinta Suomessa ei olekaan pimeys, niin aurinko on silti yksi niistä parhaista jutuista täällä. Harvinaista herkkua.
Katsoin eilen elokuvia. Ajattelin, että pitää minun ne katsoa edes kerran läpi ennen kuin myyn pois. Osa oli vielä muoveissa. Little miss sunshine oli yksi niistä minulle kokonaan uusista leffoista. Se oli hauska ja mukava ja kamala. Mietin vain koko ajan, että minäkin haluan tuollaista. Minibussin tai pakettiauton, jolla reissata. Uusia kokemuksia ja rohkeutta olla oma itsensä. Ja ihmisiä, joita voi kutsua perheeksi. Ei kovin vahvasti liity mikään noista tuohon elokuvaan, mutta jostain syystä sellaisia ajatuksia mieleeni tuli.
Sitten puhuin pojalle, joka asuu Maltalla. Ja toiselle, joka asuu Inarissa. (Mutta jonka myös piti asua Maltalla.) Ensimmäinen kysyi, että mitenkäs minä Suomessa olen, viimeksi kun juteltiin olin menossa jonnekin aurinkoon. En osannut vastata, koska en tiedä itsekään mitä täällä teen. Tiedän miten tänne päädyin, mutta en tiedä miksi. Ai niin ne tavarat. Tulin tänne tyhjentämään tavaroitani, että pääsen pois. Niinhän se oli. Ehkä parasta jatkaa sitä hommaa ihan saman tien.
Rakkauskurssia lukiessani tuli mieleen sellainen ajatus, että pitää hävittää kaikki ne esineet, jotka muistuttavat menneestä. Kurssin kirjoittaja oli vahvasti sitä mieltä, että ei voi päästä eteenpäin ennen kuin päästää irti menneestä. Ei voi saada uutta ennen kuin tekee tilaa uudelle. En tiedä kuinka kirjaimellisesti se oli tarkoitettu, mutta ääripäiden ihmisenä tulkitsen taas omalla tavallani. Minulla on muistosipuli, jonne tungen ne kaikista tärkeimmät jutut. Tai otan vaikka ihan kokonaisen laatikon sellaisia tavaroita varten. Ihan kaikkea ei tarvitse hävittää, mutta ne voi kuitenkin piilottaa. Ja sitten kaikki muu menee kirpputorille. Tämä on nyt päätetty. Siirrytään tuumasta toimeen. Lähtölaskenta on alkanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti