Suklaannuntai.

Nukuin eilen uskomattomat päiväunet. En meinannut millään jaksaa herätä. Mutta kävin kuitenkin kaupassa. Kotimatkalla epäluuloinen mummeli tuijotti minua aivan kuin minulla olisi jotkut tosi pahat mielessä. En ole yhtään sellaisen pahiksen näköinen, vaikka kämppikset olenkin onnistunut säikäyttämään sillä vasta heränneellä ilmeelläni. Herkät silmät ei kestä kovin hyvin kirkasta valoa heti herätyksen jälkeen ja ilmeisesti näytän aivan helvetin vihaiselta, kun välttelen sokaistumista. Tai sitten minulla on vain se sellainen bitchy face.

Joka tapauksessa, ei minun mummelista pitänyt kertoa, vaan siitä vastaan tulleesta miehestä, joka käveli puolisonsa kanssa Kirkkopuistossa. Mies tuijotti niin häpeilemättä rintojani, että teki mieli ihan pysähtyä röyhistelemään. Eikä minulla edes ollut mikään tiukka paita päällä, en käytä sellaisia. Eihän siinä mitään, jos vähän vilkaisee, kyllä minäkin tuijottelen poikien peppuja. Mutta jos on vaimo, tyttöystävä tai vastaava siinä vieressä, niin eikö silloin voisi keskitty hänen rintoihin? Tuollainen on jo epäkohteliasta. Siis sille seuralaiselle. No kohteellekin tietysti, mutta pääasiassa sille toiselle. Tuli nyt vain mieleen.

Mieleen tuli myös se, että minusta on kiva yhdistellä sanoja. Ei sillä väärien yhdyssanojen tavalla (esinahkatakki), vaan sellaisella oikeaoppisella. Jos esimerkiksi juo paljon kahvia, mutta joskus harvoin haluaa juoda sen maidon sijasta kerman kanssa, niin siitä tapahtumasta pitäisi tehdä sellainen erityisen merkittävä hetki. Varmasti maistuisi paremmalta. Ja sitten se päivä voisi olla nimeltään kermantai. Minä en tietystikään voi pitää sellaista erityispäivää viikkoni päätteeksi, sillä juon kahvini joka päivä kermalla. Minulla on sellainen kermantai aina vain. Mutta minä voisin pitää sellaisen suklaannuntain. Saisin syödä sunnuntaisin suklaata niin paljon kuin napa vetää. Hmm... Minä syön sitä kyllä muulloinkin. Ei tämä nyt toiminut.

P.S. Jos olet mies, kerron salaisuuden, joka saattaa pelastaa sinut monesta tukalasta tilanteesta: Me kyllä huomaamme sen. Ja seuralaisesikin huomaa.