Muutos.

Vietin hämmentävän sunnuntain. Aloitin sen rakkauskurssin tehtävillä, joiden vuoksi päädyin vain kaupungille harhailemaan. Yllätyin suomalaisten... No, suomalaisuudesta. Ja näin jälkeenpäin ajatellen en ymmärrä miksi yllätyin. Mutta opin kuitenkin sen, että vaikka kahvilassa on myytävänä ihan erityisen suuria jättikuppeja kahvia, niin se itse kahvi on kuitenkin ihan yhtä pahaa myös suurissa erissä.

Lopun ajan kuuntelin musiikkia. En muista milloin olisin viettänyt kokonaisen päivän niin vahvasti tekemättä yhtään mitään. Joskus sellainenkin on tarpeen. Viritin kuitenkin vuoden ensimmäiset talvivalot ikkunalaudalle. (Valopää Buddha toki on ollut koko syksyn, mutta sitä ei lasketa.) Enää 75 päivää jouluun. Näitä elämän pieniä iloja.

Tämä päivä meni sitten kirjoittaen. Jostain sieltä syvältä se kirjoittamisvimma taas tuli esiin. Uutta kirjaa (eli käsikirjoitusta) on nyt jo 30 sivua. Ihan käsittämätöntä. Teksti on karkeaa ja tökeröä, mutta ihan sama. Ei sen tässä vaiheessa edes kuulu olla kunnollista. Riittää, että olen kirjoittanut. Olin oikeasti kaivannut sitä. Peppu puutuneena istuin koko päivän koneen kanssa. Ja sitten ilottelin musiikin tahtiin. Ja kun en enää jaksanut, niin virkkasin ja katsoin Kauniita ja rohkeita niin monta jaksoa kun netissä näytettiin. Aivan mahtavaa! Melkein en enää edes muistanut olla surullinen.

Minun elämä on kyllä ihanaa. Ja olen taas saamassa siitä otetta.