Viesti.

Heräsin aamulla aikaisin ja oli heti tyhmä mieli. En jaksanut nousta, joten otin vain puhelimen ja aloin poistaa viestejä. Vanhimmat olivat vuodelta 2011. Ehkä oli jo aikakin ne poistaa. Minulla on aina ollut sellainen outo tapa, että säilytän merkittävät viestit. Aivan kuin muuten saattaisin unohtaa ihmiset tai tapahtumat. Viestit säilyttämällä ne muistot pysyvät mukana taskussa. Mutta tänään tuntui toisenlaiselta. En halunnut enää säilyttää mitään, mikä muistuttaa menneestä.

Rakkausviesti Povero Marcolta. Ja Toyboylta. Ja Emmalta. Huomasin, etten ollut saanut yhtään oikeaa viestiä Lohikäärmepojalta. Siis sellaista, jossa olisi edes vähän rakkautta mukana. Yksi viesti oli tullut jouluna, mutta silloin olimme vain kaverit. Odotin puoli vuotta, enkä saanut yhtä ainuttakaan tekstiviestiä, jonka olisin halunnut säilyttää noiden merkittävien viestien joukossa. Ehkä tämä itsessään oli se kaikista tärkein viesti. Ja merkki omasta tyhmyydestäni.

Lähtölaskenta alkoi eilen ja päätin, että teen joka päivä jotain, mikä vie minua eteenpäin ja pois täältä. Puhelimesta viestien poistaminen ei varmaankaan tunnu kovin suurelta jutulta, mutta uskon sen silti olevan sellainen. Oli vähän surullista huomata, että vaikka minä en enää siltoja polttakaan takanani, muutama muu on tehnyt niin. Joten minun osaltani tilanne on silti sama. Tuhkat on lakaistava, ennen kuin voi jatkaa eteenpäin. Niinpä päätin pitää tänään siivouspäivän.