Unet. Tomu. Usko.

Näin lähes kokonaan valvotun yön jälkeen voisin todeta, että väsyttää. Kävi ilmi, että asun huoneessa, jossa on pahviseinät. Aivan mahtavaa! Voin salakuunnella kaiken, mitä keittiössä puhutaan, ihan ilman minkäänlaista vaivannäköä. Ja nyt unettoman yön jälkeen käyn taas sen verran hitaalla, että saan tänään varmasti tosi monta hyvää ideaa ja keksin kaikenlaista mukavaa. Kun on tarpeeksi väsynyt, niin aivot menee säästöliekille ja keskittyy oleelliseen. Ja koska minun aivot on erilaiset, niiden mielestä oleellinen on usein jotain hyvin erikoista ja minuakin ällistyttävää.

Tämä minun vanha (mutta vasta huoneeseen tuotu ja siksi uudelta tuntuva) pöytä on asetettu hienosti ikkunan eteen. Ja minun maisema on tosi huikea. Vaikka näen vain kaupungin ja talojen kattoja, aamuaurinko tekee niistäkin kauniita. Olen puiden yläpuolella ja katselen, kuinka lokit kurvailevat ikkunani ohi. Ne eivät yleensä ole ihmisten suosikkilintuja, mutta minä kyllä pidän niistä. Lokin näkeminen tarkoittaa, että jossain lähellä on vettä. 

Astrokalenteri lupaili taas rakkautta.

Sinun kannatta kaikilla tavoilla ilmaista hyvää oloasi ja kasvanutta harmoniaasi. Tämä on esinäytös vielä huikeamman rakkaudellisen ajanjakson kynnyksellä. Kun olet nyt avoin ja rohkea ja tuot tunteesi esiin, parannat itseäsi ja ympäristöäsi vastaanottamaan aina vain suurempia lahjoja. Koeta siivota kaikki negatiivisuus ajatuksistasi.

Teen parhaani. 

Minulla oli eilen mahtava koulutuspuhelu. Se liittyi niihin ihmeaineisiin, joista maltoin olla kirjoittamatta näin pitkään. Koulutuksesta tarttui muutama sellainen yleispätevä ajatus mukaan. Ja niitä sitten päässäni pyörittelin, kun tuijotin kattoa viime yönä.

Se on kyllä jännä miten helposti sitä menee johonkin ajatukseen mukaan ihan vain sen vuoksi, että kerran tapahtuu jotain. Tai kuulee jotain. Tai käsittää väärin jotain. Ja sitten paahtaa menemään sillä samalla ajatuksella jopa vuosia, vaikkei oikeasti edes ymmärrä miksi niin ajattelee. Minua nauratti, kun kouluttaja sanoi, että tuollaisissa tilanteissa hän kysyy itseltään, että "Onkos tämä aivan totta?" Ja usein huomaa, että ei ehkä olekaan. Minusta se oli hyvä neuvo. Aina, kun tuntee olevansa liian voimakkaasti jotain mieltä, niin kannattaa kysyä itseltään tuo kysymys. Varsinkin, jos se on jonkinlainen negatiivinen mielipide.

Minä olen tämän kesän aikana huomannut, että minulla itselläni oli juuri tuollainen hyvin negatiivinen ajatus rahan suhteen. Minä inhosin raha-asioita. Tai maksamista tai hinnoittelua tai mitä ikinä rahaan liittyikin. Eikä siinä vielä kaikki, minä en pitänyt niistä ihmisistä, joilla oli rahaa. Ne sellaiset ihmiset ovat pahoja. Huijanneet köyhiä poloisia. Ja aivan varmasti muutenkin epärehellisiä ja itsekkäitä. Olin varma, että raha muuttaa ihmisen. Mutta. Onkos tämä aivan totta? No eipä taida olla. Raha on väline moneen hyvään asiaan. Rikkaat ihmiset eivät ole pahoja. He ovat vain ihmisiä, jolla on paljon rahaa. Raha ei aiheuta ongelmia ja väkivaltaa, köyhyys sitä aiheuttaa. Rahalla voi tehdä paljon hyviä asioita. Ja jos nyt miettii aikaisempia kirjoituksiani, kohta julkaistavaa kirjaani ja ylipäätään mietteitäni viimeisen kymmenen vuoden ajalta... Siellä on koko ajan ollut taustalla sellainen ajatus, että haluan tehdä hyviä asioita. Oli lohdullista huomata, että raha ei tee ihmisestä pahaa. Se ei muuta ihmistä. Raha vain vahvistaa sitä mitä jo on.

Minä ajattelin tehdä paljon rahaa. Ja sitten paljon hyviä asioita.