torstai 26. syyskuuta 2013

Pari pientä juttua (ja yksi iso).

Minulla on sellainen hassu tapa innostua asioista aina aivan suunnattomasti. Mutta sitten jos ei oikeanlaiset tuulet puhalla samaan suuntaan, niin innostus helposti latistuu. Varsinkin jos joku tulee viereen arvostelemaan ja kertomaan mielipiteitään siitä, kuinka väärässä olen.

Onneksi olen oppinut tässä vuosien mittaan, että toisten sanomiset ei välttämättä ole oikein, ainakaan minulle. Kyllä sitä itse tietää mikä on parasta itselle, vaikka toiset olisivat hyvinkin eri mieltä. Tietysti on hyvä kuunnella ja miettiä asioita, mutta päätöksiä ei saa tehdä muiden sanojen perusteella, vaan sen mikä itsestä tuntuu oikealta. Huono puoli on siinä, että nuo kritisoivat sanat kuitenkin hyvin usein loukkaavat. Ja joskus myös se, että ei sano. Siitä en ole oppinut pois. Tämä ongelma on tietysti minun päässä, ei muiden sanoissa.

Kukaan voi saada sinua tuntemaan itseäsi
huonoksi ilman omaa suostumustasi.

Harjoittelen sisäistämään tuota, koska nämä tilanteet yleensä menevät siihen, että en vain enää osaa sanoa yhtään mitään. Se loukkaava asia jää vaivaamaan. Ja lopulta sen sanonut ihminenkin alkaa vaivata, ja toisinaan jää kokonaan pois elämästäni. Vaikka en itse sitä aina edes haluaisi. Onpa ärsyttävä huomio... Vaihdetaan aihetta.

"Valaisimenne on korjattu." Sain tekstiviestin perjantaina. Menin liikkeeseen hieman ihmeissäni, sillä olin kyllä vienyt sinne kuulokkeet. Aivan oikean tuotteen olivat silti korjanneet. Toisin sanoen - minun kuulokkeet toimivat taas! Ne saatiin kuntoon. Olen niin onnellinen.

Ja sitten sellainen erityisen tärkeä asia. Ilmeisesti Tom näyttää kalenterilta blogissa. Tom ei todellakaan ole mikään kalenteri. En kai minä kalenterin takia olis niin intoillut. Ei mitään sellaista. Tom on miehen kokoinen mies. Nykyään työpöytäni vieressä, koska se piti ottaa sängyn päädystä pois. Kotini ei ilmeisesti ole kutsuva jos Tom tuijottaa sänkyyn. Kyllä se minua kutsui kovastikin, mutta rakkauskurssin kirjan mukaan ei sitä elämäni miestä. Hmph. Joten Tom on nyt toimistossa, tuomassa luovuutta ja energiaa työelämääni. Kaveri näyttää kyllä tässäkin kuvassa pieneltä, mutta usko pois, iso on.

   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti