Vihjeitä.

Eilen illalla olin tavattoman hukassa. Ja silloin kun ollaan hukassa, sitä usein pyydetään neuvoa. Kortit ovat edelleen taittajalla, joten käännyin taas Keijujen puoleen. (Tämä kuulostaan minustakin aina niin kahelilta, mutta hei - jos se kerta toimii niin...) Pitää ihan oikeasti alkaa uskoa näihin juttuihin enemmän. Minulla on tosi vahva intuitio tai vaisto, joka ei ole vielä koskaan valehdellut. Eri asia sitten olenko sitä kuunnellut, mutta ei mennä nyt siihen. Minä AINA tiedän. Ja ehkä nuo kortit toimivat minulla juuri siksi niin hyvin. Tähän voisi skeptikko tietysti taas sanoa, että kai ne toimivat, kun niihin uskoo ja alkaa sitten elää sen väittämän mukaan. Varmasti tuokin totta. Luulisin tuon pätevän ainakin niihin päivähoroskooppeihin melko hyvin juuri noin. (Joita en muuten lue.)

Tarot kortit tai Keijut eivät varsinaisesti anna ohjeita, niillä ei ennusteta. Ne ehkä enemmänkin varoittavat tai vahvistavat jotakin, jonkin tietyn teeman ympärillä. Tuovat selkeyttä omiin ajatuksiin. Kuten eilen. Minä luotan Universumiin jopa tällaisessa naurettavassa korttitilanteessa. En tiedä miten niitä pitäisi oikeasti lukea ja sekoitella. Teen sen ihan omalla tavalla, sillä mikä tuntuu oikealta sillä hetkellä. Aika usein ajatukseni harhaantuvat ja sieltä kasasta vain tipahtaa joku kortti, kun huolimattomasti niitä sekoittelen. Ja se kortti ei koskaan ole ollut väärä.

Eilen syliin tipahti kaksi korttia. Olin aivan häkeltynyt, sillä niin sopivasti nämä taas osuivat siihen surulliseen hetkeen. Molemmat kortit kertoivat muutoksesta. The Guardian at the Gate kannustaa avaamaan sydäntä ja olemaan valmiina, sillä tavattoman suuria muutoksia on tulossa. No, tervetuloa vain, en vastusta vähääkään. Uusia mahdollisuuksia, uusi ajanjakso elämässä. Paluuta entiseen ei ole. Ja sitten Iris of the Rainbows kertoo toivosta ja tuo lupauksen huomiselle. Se kertoo parantumisesta. Myrsky loppuu pian ja olo helpottuu. On muutoksen aika.

Voihan tämä olla sattumaakin, mutta ihmeellisellä tavalla tuo muutos tulee nyt vastaan joka paikassa. Vähän niin kuin se Barcelona. Alkaa jo tuntua siltä, että Universumi pitää minua niin tyhmänä tai itsepäisenä, etten usko vähemmällä. (No niin no, enhän minä kyllä olekaan uskonut...) Että pitää ihan tosissaan tökkiä ja tunkea viestiä päin naamaa. Hämmentävää.

Ja ettei tämä menisi nyt ihan täysin vain kortteihin tuijotteluksi, sain taas aamulla sähköpostiin tarjouksen matkasta Barcelonaan. Sitten avasin blogin ja huomasin, että mainoksessa vihjaillaan muuttamisesta, kun siellä kerrotaan jostain tukevasta kevytsarjalaisesta pakkausavusta. Ja kun ottaa huomioon, että se Lohikäärme ihan oikeasti tallasi minut eilen julmimmalla mahdollisella tavalla, niin olen aika vahvasti sitä mieltä, että minua ei enää tarvita täällä. Olisiko siis aika vaihtaa maisemaa?

Järjettömyys on sitä, kun toistaa samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen ja odottaa erilaisia tuloksia. 

Olkoon tämä viikon oppi. Järjettömyys loppuu NYT.